Kirjoittanut
Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan määritelmän mukaan oikeuksia, jotka ihmisellä on pelkästään sen perusteella että hän on ihminen. Ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä yhtäläisesti kaikille yhteisen ihmisarvon perusteella. Ihmisoikeuksien perustana ei voi toimia mikään sellainen ominaisuus, joka on vain jollakin tietyllä ihmisryhmällä. Toisaalta miltään ihmisryhmältä ei voida kieltää ihmisoikeuksia vetoamalla johonkin heidän ominaisuuteensa.
Ihmisoikeuksien järjestelmä perustuu omantunnon vapauteen, koska omantunnon vapauden varaan rakentuu ihmisen kyky etsiä moraalitotuutta. Omantunnon vapaus on näin edellytys sille, että saamme luotettavaa tietoa ihmisoikeuksista.
Sukupuolineutraali ideologia murentaa ihmisoikeuksien järjestelmän kahdella tavalla: (1) Se pyrkii johtamaan ihmisoikeuksia tietylle ihmisryhmälle ominaisista seksuaalisista mieltymyksistä sen sijaan että se perustaisi ihmisoikeudet kaikille ihmisille yhteiseen ihmisarvoon. (2) Se asettaa seksuaalisista mieltymyksistä johdetut ”ihmisoikeudet” omantunnon vapauden yläpuolelle ja pyrkii tältä pohjalta rajoittamaan sananvapautta. Näin ihmisoikeuksista käyty keskustelu altistetaan yksipuoliselle propagandalle yleispätevien järkiperusteiden sijasta.
Omantunnon vapaus ja sen mukana ihmisoikeusjärjestelmä murennetaan sukupuolineutraalissa ideologiassa tukeutuen neljään harhaanjohtavaan uskomukseen: (1) homoseksuaalinen suuntautuminen määritellään synnynnäiseksi ja muuttumattomaksi, (2) seksuaalisuus määritellään ihmisen ydinolemukseksi, (3) ihmisen identiteetti, ihmisarvo ja ihmisoikeudet rakennetaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisten mieltymysten varaan, (4) omantunnon vapaus alistetaan seksuaalisten mieltymysten pohjalta määritellyille ”ihmisoikeuksille”.
Seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyys
Tarkastelen ensin väitettä, jonka mukaan homoseksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ja muuttumaton. Tätä väitettä puolustetaan suurelle yleisölle kohdistetussa viestinnässä. Kuitenkin monet homoseksuaalisetkin tutkijat ammatillisissa julkaisuissaan pitävät sitä epätotena. Esimerkiksi San Franciscon yliopiston tutkijan John DeCeccon mukaan ajatus, että homoseksuaalisuus on muuttumaton orientaatio, on ”homoseksuaalista politiikkaa” (DeCecco & Elia 1993: 17−18).
Julkisen viestinnän asiantuntijat Marshall Kirk ja Hunter Madsen vaikuttivat sukupuolineutraalin liikkeen strategiaan esittäessään, että ”julkisen mielipiteen voittamiseksi homoseksuaalit täytyy kuvata suojelua tarvitsevina uhreina niin, että heteroilla on refleksinomainen taipumus omaksua suojelijan rooli”. Ihmiset täytyy saada vakuuttuneiksi, että ”homoseksuaalit ovat olosuhteiden uhreja, etteivät he valinneet seksuaalista suuntautumistaan sen enempää kuin he ovat valinneet pituuttaan, ihonväriään, kykyjään tai rajoituksiaan.” (Kirk & Madsen 1989: 184.)
Tämän strategian mukaisesti uutta avioliittolakia on ajettu vetoamalla ihmisten oikeuteen toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan, joka ymmärretään ihmisen hallinnan ulkopuolella olevaksi synnynnäiseksi ominaisuudeksi. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden käsitellessä tapausta Hollingsworth v. Perry, tuomari Scalia esitti kysymyksen sukupuolineutraalia avioliittoa puolustavalle juristille Ted Olsonille:
Tuomari Scalia: “Milloin tuli perustuslain vastaiseksi kieltää homoseksuaaleja [pareja] menemästä naimisiin? − − Oliko se aina perustuslain vastaista?”
Ted Olson: “Siitä tuli perustuslain vastaista kun me − − kulttuurina päätimme, että seksuaalinen suuntautuminen on sellainen yksilöiden piirre, jota he eivät voi hallita − − ”
Tuomari Scalia: ”Vai niin. Milloin se tapahtui?”
Ted Olson; “Ei ole mitään tiettyä aikaa ja paikkaa. Kyseessä on kehityskulku.”
(http://www.supremecourt.gov/oral_arguments/argument_transcripts/12-144_5if6.pdf)
Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisen mieltymyksen käsittäminen ihmisen hallinnan ulkopuolella olevaksi synnynnäiseksi piirteeksi, yhdistettynä freudilaiseen oppiin, että seksuaalisuus on ihmisyyden ydin, johtaa siihen, että seksuaalisista mieltymyksistä aletaan johtaa ”ihmisoikeuksia”.
Tutkijoiden ammatillisissa julkaisuissa esittämä kanta
Monet tutkijat ammatillisissa julkaisuissaan kuitenkin torjuvat ajatuksen seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta.
Historioitsija Karin Lützen (1998), joka on itse lesbofeministi, on samaa mieltä Kirkin ja Madsenin kanssa siitä, että tehokas strategia sukupuolineutraalin avioliittolain puolustamiseksi on esittää “homoseksuaalisuus synnynnäiseksi ja muuttumattomaksi suuntautumiseksi”. Lützen kuitenkin pitää tällaista lähestymistapaa “ansana”, koska se “täysin kieltää valinnan, joustavuuden ja muutoksen mahdollisuuden”.
Lützenin mukaan ”ihmiset eivät synny homoseksuaaleina eivätkä he ehkä tule kuolemaan homoseksuaaleina, mutta tällä hetkellä homoseksuaalisuus on elämäntapa, jota he pitävät parhaimpana”. Lützenin mielestä ”homoseksuaalisuus ei ole pelkkä nimilappu ihmisille, jotka eivät voi taipumukselleen mitään.” (Lützen 1998: 240-241.)
Sukupuolineutraalin avioliittolain merkittävimpiin filosofisiin puolustajiin kuuluvan professori John Corvinon mukaan lausuma ”syntynyt tällaiseksi” on ”vakiintunut homojen keskuudessa sellaiseksi uskonkappaleeksi, että Lady Gagan samannimistä laulua on alettu pitää suorastaan homojen kansallishymninä. ” (Corvino 2014: 139.) Corvinon mukaan homouden selittämisellä synnynnäiseksi, geneettiseksi piirteeksi on merkittävä ”psykologinen tehtävä, sillä se lisää homouden hyväksyntää. Tilastot osoittavat niiden ihmisten, jotka uskovat homojen ’syntyneen sellaisiksi’ tukevan auliimmin heidän oikeuksiaan.”
Corvino kuitenkin hylkää homouden synnynnäisyyden epätotena: ”Mutta huono argumentti on huono argumentti, vaikka siitä voitaisiin johtaa kuinka mieleisiä − ja tosia − johtopäätöksiä.” (Corvino 2014: 161.)
Professori Lisa Diamondin mukaan ”saattaa olla, että tällä hetkellä turvallisin tapa puolustaa lesbojen, homojen ja biseksuaalien oikeuksia” on väittää, että ”seksuaaliset vähemmistöt ovat syntyneet sellaisiksi eivätkä voi koskaan muuttua. Jos tämä on helpompi tie hyväksynnän saamiseen (mikä saattaa hyvin pitää paikkansa), onko niin paha, että se ei tarkalleen pidä paikkaansa?” (Diamond 2009: 256−257.)
Onko väärin antaa ihmisille harhaanjohtavaa tietoa, jotta saataisiin heidät kannattamaan itselle mieluisia poliittisia päätöksiä? Epärehellinen viestintä heikentää demokratian toimintaedellytyksiä, koska se estää kansalaisia tekemästä informoituja ratkaisuja.
Seksuaalinen suuntautuminen ja ihmisoikeudet
Huolimatta siitä, että seksuaalinen suuntautuminen ei edes monien homoseksuaalisten tutkijoiden ammatillisten julkaisujen mukaan ole synnynnäinen ominaisuus, LHBT-aktivistit vaativat monia uusia ”ihmisoikeuksia” seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tätä ajattelua on kiteytetty niin sanotuissa Yogyakarta- periaatteissa (YP), jotka laadittiin Indonesiassa vuonna 2006. LHBT-aktivistit ovat käyttäneet YP:tä vaatiessaan sitä, että ”seksuaalinen suuntautuminen” luetaan osaksi kaikkia ihmisoikeussopimuksia ja julistuksia.
YP:n johdannossa todetaan, että ”seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalinen identiteetti ovat olennaisia jokaisen persoonan arvolle ja ihmisyydelle”. Tässä päättelyssä tukeudutaan näkemykseen, jonka mukaan seksuaalivietti on ihmisyyden ydin, ja vaaditaan, että ihmisarvo ja ihmisyys on määriteltävä sen ehdoilla.
Kun synnynnäiseksi ominaisuudeksi ymmärretty seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolinen mieltymys määritellään ihmisen identiteetin, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien perustaksi, muita ihmisiä vaaditaan toimimaan näin ymmärrettyjen seksuaalisten mieltymysten ehdoilla.
Ihmisten seksuaaliset mieltymykset asettavat tämän näkemyksen mukaan valtiolle uusia velvoitteita toimia ihmisten ja erityisesti seksuaalivähemmistöjen seksuaalisten mieltymysten ehdoilla. Eri LHBT-aktivistit ovat tulkinneet näitä ”uusia velvoitteita” eri tavoin. Eri yhteyksissä näihin ”uusiin velvoitteisiin” kuuluvaksi on luettu muun muassa velvoite turvata ”oikeus samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon”, ”oikeus sukupuolenkorjausleikkauksiin”, ”oikeus lisääntymisteknologiaan”, ”oikeus samaa sukupuolta olevien väliseen prostituutioon”, ja ”oikeus luovuttaa verta”. Kun oikeuksia voidaan luoda seksuaalisten mieltymysten pohjalta, ihmisoikeuksien viitekehys voi laajeta rajattomasti riippuen siitä, mitä ihmiset milloinkin määrittelevät seksuaalisiksi mieltymyksikseen. (Weber & Lin 2016.)
Perustautuen tähän uuteen tapaan ymmärtää ihmisarvo seksuaalisten mieltymysten perusteella YP pyrkii asettamaan seksuaalisista mieltymyksistä johdetut ”ihmisoikeudet” omantunnonvapauden yläpuolelle. Tältä pohjalta YP haluaa rajoittaa sanan- ja omantunnonvapautta. Sen mukaan hallitusten tulee ”varmistaa, että seksuaalista suuntautumista koskevien erilaisten mielipiteiden, vakaumusten ja uskomusten ilmaisu, käytännön toteuttaminen ja edistäminen” toteutetaan niin, ettei se ”ole yhteensopimaton ihmisoikeuksien kanssa” (21b).
Kun ”ihmisoikeuksia” määritellään vaihtelevien seksuaalisten mieltymysten perusteella, tämä epämääräinen vetoaminen yhteensopivuuteen ihmisoikeuksien kanssa tekee mahdolliseksi sensuroida kaikki mielipiteet, jotka ovat ristiriidassa LHBT-tavoitteiden kanssa.
Kun ”ihmisoikeuksia” johdetaan seksuaalisista mieltymyksistä yleisen ihmisarvon sijasta ja kun nämä seksuaalisista mieltymyksistä johdetut ”ihmisoikeudet” asetetaan omantunnonvapauden yläpuolelle, murennetaan koko ihmisoikeuksien rakenne. Aitojen ihmisoikeuksien tiedostaminen ja kunnioittaminen vaikeutuu ilman omantunnon vapautta. Ainoastaan omantunnon vapauden viitekehyksessä ihmiset voivat tietää, mitä aidot ihmisoikeudet ovat.
Lasten oikeudet
Seksuaalisten mieltymysten pohjalta johdettujen ”ihmisoikeuksien” perusteella miesparit ja naisparit vaativat ”tasa-arvoista” oikeutta lisääntymisteknologian käyttöön ja adoptioon. Kuitenkin ulkopuolisen luovuttajan sukusoluihin perustuva lisääntymisteknologian käyttö loukkaa lapsen oikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Adoptiolasten oikeutena on saada koti, jossa heillä on mahdollisuus saada korvaava kokemus isästä ja äidistä.
Lasten ihmisoikeuksien turvaaminen vaikeutuu, kun ihmisoikeudeksi määriteltyä sukupuolineutraalia avioliittolakia ja lisääntymisteknologian käyttöä ei enää saa kriittisesti arvioida eikä lasten etua saa asettaa ihmisoikeudeksi määriteltyjen seksuaalioikeuksien edelle.
Kun seksuaalisten mieltymyksistä aletaan johtaa ihmisoikeuksia, jotka asetetaan omantunnon vapauden yläpuolelle, koko ihmisoikeusjärjestelmä uhkaa murentua. Tämän seurauksena yhteiskuntaan tuotetaan lakeja ja rakenteita, jotka loukkaavat aitoja ihmisoikeuksia, erityisesti lasten identiteetti- ja suhdeoikeuksia.
Aiheesta lisää:
https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/8
Puolusta ihmisoikeuksia antamalla tukesi eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle Äiti, Isä ja Lapset:
http://aitoavioliitto.fi/uutiset/kotimaa/kaikkien-aloite/
Kirjallisuus
Corvino, John (2014) Mitä väärää on homoseksuaalisuudessa? Suom. Kirsi Luoma. Helsinki: Like.
DeCecco, John (1990) “Confusing the Actor with the Act: Muddled Notions about Homosexuality”, Archives of Sexual Behavior 19(4): 409−412.
DeCecco, John & Elia, John P. (1993) “A Critique and Synthesis of Biological Essentialism and Social Constructionist Views of Sexuality and Gender”, teoksessa John DeCecco & John Elia (toim.) If You Seduce A Straight Person Can You Make them Gay. Haworth Press.
Diamond, Lisa (2009) Sexual Fluidity: Understanding Women’s Love and Desire. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.
Kirk, Marshall & Madsen, Hunter (1989) After the Ball: How America Will Conquer Its Fear and Hatred of Gays in the 90’s. New York: Plume Books.
Lützen, Karen (1998) “Gay and Lesbian Politics: Assimilation or Subversion: A Danish Perspective”, teoksessa Jan Löfsröm (toim.) Scandinavian Homosexualities. Essay on Gay and Lesbian Studies. New York: Haworth Press, 233−243.
Weber, Travis S. & Lin L. (2016) “Freedom of Conscience and New “LGBT Rights” in International Human Rights Law.” Journal of Global Justice and Public Policy, January 15, 2016. http://media.wix.com/ugd/d74082_18536bdd947f4302b38e3b3e3e6d9e21.pdf
