Kirjoittanut
Sukupuolineutraalin ajattelun todellisuudelle vieras ideologisuus näkyy sen pyrkimyksessä kieltää yksi ihmiselämän keskeisimmistä tosiasioista: lapsi tarvitsee isää ja äitiä. Kun tämä tosiasia pyritään häivyttämään ihmisten tietoisuudesta, joudutaan turvautumaan sekä keinotekoiseen käsitteenmäärittelyyn että sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittamiseen. Ennen pitkää väärät käsitykset johtavat törmäyskurssiin todellisuuden kanssa ja aiheuttavat kärsimystä erityisesti yhteiskunnan heikoimmille jäsenille, lapsille.
Ideologian kehitysvaiheet
Taloustieteen professorin Bob Goudzwaardin (et al 2007: 52 ss.) mukaan ideologian kehityksessä on kuusi eri vaihetta: käsitteellistäminen, toteutus, uudelleen rakentaminen, hallinta, terrori ja hajoaminen. Näitä ideologisen kehityksen asteita voimme seurata myös sukupuolineutraalin ideologian innoittamassa kamppailussa muuttaa yhteiskunnan käsitystä siitä, mitä tarkoitetaan avioliitolla, tasa-arvolla ja lasten oikeuksilla.
- Käsitteellistämisen vaihe
Käsitteellistämisen vaiheessa kyseenalaistetaan avioliiton perustana olevan sukupuolijaon luonnollisuus, sukupuolten toisiaan täydentävyys, lapsen erityissuhde biologiseen isäänsä ja äitiinsä ja lapsen oikeus kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa. Näiden lähtökohtien varaan rakentuva avioliittokäsitys määritellään syrjiväksi sillä perusteella, että osa ihmisistä elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Jotta näillä ihmisillä olisi yhtäläinen asema perhe-elämän ja lasten kasvatuksen näkökulmasta, pidetään välttämättömänä määritellä koko avioliittoinstituutio uudelleen.
Tämä avioliitto- ja sukupuolikäsityksen muutos vaikuttaa kaikkiin avioliittoihin heikentävästi. Äitien ja isien on uudessa käsitteellisessä viitekehyksessä yhä vaikeampi hahmottaa omaa merkitystään lapsilleen. Heillä on vähemmän motivaatiota solmia avioliitto ja pysyä avioliitossaan perhe-elämän paineissa.
Avioliittokäsitteen ideologinen uudelleenmäärittely johtaa myös keinotekoisen lisääntymisteknologian käyttöön tavalla, joka loukkaa lapsen identiteetin kehityksen perusehtoja: luonnollisena aletaan pitää sitä, että lapsia tuotetaan tietoisesti kasvamaan ilman mahdollisuuksia luoda identiteettiään suhteessa biologiseen isäänsä ja äitiinsä.
- Toteutusvaihe
Toteutusvaiheessa avioliittolainsäädäntö pyritään muuttamaan saattamalla voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki, joka poistaa laista luonnollisen vanhemmuuden ja lapsen oikeuden isään ja äitiin.
Tässä prosessissa käytetään enimmäkseen pehmeää pakottamista, jossa sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä vastustavat ihmiset leimataan tasa-arvoa vastustaviksi kiihkoilijoiksi ja heitä pyritään tarvittaessa erottamaan yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisista viroista.
Vaille identiteettinsä optimaalisen kehittämisen mahdollisuuksia jääneet lapset eivät tietenkään pysty protestoimaan omien oikeuksiensa riistoa, koska heidän äänensä kuuluu vasta tulevaisuudessa ja silloinkin heikosti, koska heidän identiteettiään on tässä prosessissa ratkaisevasti heikennetty.
- Uudelleen rakentamisen vaihe
Uuden ja paremman yhteiskunnan rakentamiseksi äidin, isän ja lapsen erottamattomaan yhteyteen perustuva ydinperhemalli pyritään poistamaan perhe-elämää ohjaavan ihanteen asemasta. Kouluissa ja joukkotiedotusvälineissä pyritään tehokkaasti propagoimaan erilaisten perhemuotojen ja avioliittomuotojen samanarvoisuutta.
Lasten ja nuorten laajamittainen ja tehokas sosialisaatio ja indoktrinaatio sukupuolineutraaliin ideologiaan pyritään toteuttamaan, koska sen katsotaan edustavan moraalisesti oikeaa tasa-arvoajattelua. Näin nuoriso johdetaan illusoriseen käsitykseen, jonka mukaan perherakenteella ei ole olennaista merkitystä pyrittäessä turvaamaan lapsen perusoikeudet.
Kouluissa annettavaa seksuaaliopetusta muutetaan siten, että äidin, isän ja lapsen erottamatonta yhteyttä, sukupuolieron merkitystä ja sukupuolien toisiaan täydentävyyttä ei enää ole luvallista korostaa.
- Hallintavaihe
Hallintavaiheessa sukupuolineutraaliin avioliittokäsityksen ylläpitäminen vaatii yhteiskunnallisen keskustelun rajoittamista niin, etteivät kriittiset kannanotot pääse osaksi julkista keskustelua. Tämän seurauksena ihmisten tietoisuus kapenee ja heidän näkökulmansa supistuu vallitsevan ideologian mukaiseksi.
Joukkotiedotuksen yhteisesti vaalimat mielikuvat ohjaavat koko yhteiskuntaa ja tekevät sen jäsenet tietoisiksi yhdestä oikeasta tasa-arvokäsityksestä. Ihmisten on puhuttava myönteisesti kaikista vaihtoehtoisista perhemuodoista ja vaiettava niiden epäkohdista. Tältä osin yhteiskunnan näkemyksiä alkaa hallita illuusio totuuden sijasta.
Koska samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rakenne erottaa lapsen aina joko isästään ja äidistään, yritys esittää se lapsen kannalta samanarvoisena naisen ja miehen avioliiton kanssa johtaa yhteiskuntaa yhä kauemmas arkielämän realiteeteista. Niinpä julkisessa tietoisuudessa on yhä enemmän pakko peittää tosiasioita, jotka ovat ihmisille ilmeisiä välittömän kokemuksen tasolla. Erityisesti on tarve peitellä ydinperhemallin hajoamisesta seuraavaa lasten kärsimystä.
- Pakkokeinoihin turvautumisen vaihe
Sikäli kuin tieto lasten kärsimyksestä uhkaa saavutettua ideologista valta-asemaa tulee yhä välttämättömämmäksi turvautua pakkokeinoihin niitä vastaan, jotka pyrkivät tuomaan esille vallitsevan ideologian ristiriitaa todellisuuden kanssa.
Ideologian vaikutuksesta koko yhteiskunta pyritään rakentamaan uudelleen niin, ettei kysymystä erilaisista sukupuolikäsityksistä ja erilaisten avioliittokäsitysten suhteellisesta totuudesta tai arvosta voi edes herättää ilman, että sen katsotaan ilmentävän vihapuhetta ja perustuvan homofobiaan.
Tällaisesta ideologisesta näkökulmasta voidaan pitää syrjivänä vihapuheena esimerkiksi väitettä, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja että miehen ja naisen välinen avioliitto on ainoa, joka pystyy takaamaan lapsen oikeuden tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.
Ideologisesta näkökulmasta kaikki miehen ja naisen avioliittoa puolustavat perustelut tulkitaan näennäisperusteluiksi syrjivälle asenteelle, koska miehen ja naisen avioliitto kieltää joiltakin aikuisilta sen, mihin he katsovat omaavansa oikeuden.
Tällöin voidaan tulkita syrjiväksi myös jokainen sellainen tieteellinen tutkimustulos, joka osoittaa, että naisen ja miehen välinen avioliitto on parempi lasten hyvinvoinnin tai kehitysmahdollisuuksien osalta. On syrjivää väittää, että lapsen kannalta on parempi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostamassa eheässä perheessä kuin jossakin vaihtoehtoisessa perhemuodossa. Tällaista väitettä ei saa esittää, vaikka tutkimustulokset antaisivat perusteita sen esittämiseen, koska tällaisten väitteiden katsotaan olevan syrjiviä, ehkä jopa homofobisia ja rasistisia.
Kaikki tutkimustulokset, jotka paljastaisivat perhemuotojen välisiä laadullisia eroja biologisen ydinperheen hyväksi, on peitettävä pois näkyvistä ja julkisesta keskustelusta. Ideologinen asennoituminen näkyy tässä tapauksessa pyrkimyksenä häivyttää tietyt tosiasiat näkyvistä ja estää niiden ottaminen osaksi keskustelua ja vertailua.
Tieteentekijä ei tietysti voi tosiasioille mitään, mutta hänen moraalisena velvollisuutenaan pidetään epämiellyttävien tosiasioiden kätkemistä niin, etteivät ne ole helposti löydettävissä hänen tutkimuksestaan. Tällä tavalla voidaan estää niiden siirtyminen osaksi julkista keskustelua. Meillä on jo nyt monia esimerkkejä siitä, miten tutkija voi joutua massiivisen painostuksen kohteeksi, jos hänen tutkimustuloksensa näyttävät kyseenalaistavan sukupuolineutraalin ideologian mukaisia toimintasuosituksia.
Vihapuheena voidaan pitää väitettä, jonka mukaan lasten sukupuoli-identiteettiä tulisi rakentaa heidän biologisen sukupuolensa mukaisesti ja sukupuolieroja tulisi vahvistaa, ei heikentää. Syrjiväksi tämän tekee se, että näin määritellään ei-toivottavaksi sellainen sukupuoli-identiteetti, joka on epävakaa tai liukuva. Avointa ja vapaamielistä on sellainen asennoituminen, joka ei pidä itsestään selvänä, että pojan ruumiin omaava lapsi haluaa aina olla poika tai että tytön ruumiin omaava lapsi haluaa pysyä tyttönä.
Lapsen sukupuolista identiteettiä ei siis määrittele hänen biologinen identiteettinsä, vaan se määrittyy uuden sukupuoliopetuksen lapsessa herättämien vaihtelevien käsitysten perusteella. Kaikki yritykset sovittaa lapsia pojan ja tytön rooleihin ovat luonteeltaan ahdasmielisiä ja syrjiviä. Äärimuodoissaan tämä voi johtaa siihen, että jo esimurrosikäistä poikaa tai tyttöä aletaan hormonihoidoilla valmistaa sukupuolivaihdosleikkaukseen välittämättä siitä, että normaalin murrosiän kehityksen seurauksena suurin osa näistä nuorista samaistuisi luonnostaan omaan biologiseen sukupuoleensa ja näin välttäisi elinikäisen lääkityksen.
Ideologian vaikutuksesta koko yhteiskunta pyritään rakentamaan uudelleen niin, ettei kysymystä erilaisista sukupuolikäsityksistä ja erilaisten avioliittokäsitysten suhteellisesta totuudesta tai arvosta voi edes herättää ilman, että sen katsotaan ilmentävän vihapuhetta. Kun mielipiteenvapaus on kerran poistettu tämän keskeisen ihmiselämän ulottuvuuden osalta, sama totalitaristinen vaikutus ulottuu yhä uusille elämänalueille, kunnes lopulta olemme tätä ideologista konsensusta vartioivien ajatuspoliisien mielivallan alaisia.
- Hajoamisvaihe
Koska tosiasioita ei voida lopulta peittää näkyvistä lasten kärsimyksen tullessa yhä ilmeisemmäksi yhä useammalle ihmiselle, ideologian valta-asema alkaa vähitellen hiipua. Uuden perhekokeilun kielteiset vaikutukset tulevat näkyviksi, kun yhä useammat lapset kasvavat irrallaan biologisista vanhemmistaan ja kärsivät identiteettinsä kehitystä rajoittavista perhe-elämän reunaehdoista.
Joko yhteiskunta rappeutuu ydinperheen sille tarjoaman perustan murentuessa tai yhteiskunnassa tehdään johtopäätökset yhteiskuntakokeilun kielteisistä seurauksista ja päätyy takaisin suosimaan perhemallia, jossa lapset saavat kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä elinikäisen ja eheän perheen sisällä.
