Kirjoittanut
Kirjoittaja on eksynyt uskonnon ja politiikan hämärille rajaseuduille.Miten suomalainen juhlii itsenäisyyspäivää?
Laittaa ikkunalaudalle kaksi kynttilää ja katsoo televisiosta kun muut juhlivat.
Jaa että mistäkö tiedän? Saattoipa minunkin juhlailtani olla suunnilleen tuollainen…
Miten me oppisimme juhlimaan? Monissa maissa itsenäisyyspäivätkin ovat iloisia koko perheen tapahtumia.
Me tarvitsemme juhlia. Pidän yhteiskunnan viikko- ja vuosirytmien rapautumista, esim. kauppojen sunnuntaiaukiolon vapautumista negatiivisena asiana. Siitä voidaan olla montaa mieltä, ovatko kaikki kirkkokalenterin vuotuiset juhlat niin raamatullisia, mutta yhteisönä ja yksilöinä me tarvitsemme rytmejä, taukoja, rutiinien rikkomista, lepoaikoja. Pakollista pysähtymistä. Sapattia.
Melkeinpä kauhulla ajattelen yhteiskuntaa, jossa jokainen päivä on – näennäisen tehokkuuden nimissä – aivan samanlainen. Mieluummin jäisin joskus ilman mahdollisuutta ostaa maitölkkiä kello viideltä sunnuntaiaamuna.
Juhliminen ei ollut Israelin kansalle mikään vieno kehoitus, vaan neljästi vuodessa koko kansa oli määrätty tulemaan juhlille. Juhlat rakentavat yhteisöllisyyttä sekä kansallista yhteenkuuluvuutta. Juhliin liittyy myös oppimista. Ne muistuttavat ja opettavat yhteisön tärkeistä arvoista ja historiasta. Juhlien avulla siirretttiin Jumalan kansan tarina seuraavalle sukupolvelle. Ja Vanhan testamentin juhliin liittyi (ja liittyy) myös viittaus tulevaan.
Lisäksi juhlat ovat levon ja ilon aikoja ja kohtaamispaikkoja, sekä aikoja jolloin kaikki kansalaiset, rikkaat ja köyhät otetaan mukaan tasavertaisina. Juhla on mahdollisuus muutokseen.
Paras juhlamieli tulee siitä, kun avaa kotinsa ja sydämensä niille, joita kukaan muu ei juhliin kutsuisi. Jeesus sanoi: ”kun järjestät pidot”, ei ”jos”. (Luuk. 14:13)
Meidän on aika opetella juhlimaan! Erilaiset juhlat, olivat ne sitten sisällöltään uskonnollisia tai mitä tahansa, antavat hyvän syyn myös kutsua mukaan vaikkapa maahamme hiljattain muuttaneita, jotka mielellään oppisivat lisää Suomesta ja kokisivat yhteyttä kanssamme. Voisimmeko jakaa jonkun juhlapäivämme esim. heidän kanssaan? Voit lukea lisää ajatuksesta Suomalainen usko -sivulta.
Kuka siis on vaarassa jäädä ilman kutsua historian parhaisiin bileisiin? Iloitkaa, vieläkin minä sanon, iloitkaa suomalaiset!
Tapio Luoma-aho
