Kirjoittanut
Kirjoittaja on Kansanlähetysopiston apologialinjan vastaava opettaja.
Rakas Mali,
Kurssin tässä osiossa on tarpeen viimein syventää sinun kannaltasi tärkeintä kirkkokuntaa koskevia opintoja. Suurin Suomessa vaikuttava tunnustuskunta on siis evankelisluterilaisuus.
Viimeisimmän tiedusteluraportin mukaan kyseinen kansankirkko on
– Aineellisesti vauras
– Julkiselta päätöksenteoltaan hiukan jyväbroileria teologisempi otus
– Maailman kirkkojen mittakaavassa melko pieni liberaaliprotestanttinen vähemmistö
– Valta-asemassa kaikissa pohjoismaissa
– Organisaatioltaan sen verran kankea, ettei lahjakkainkaan dogmaatikko korkeimmassakaan asemassa pääse häiritsemään kansan tahdon toteutumista.
Tähän kaikkeen on johtanut pitkä historiallinen kehitys, jonka viimeisimmän vaiheen olemme juuri käynnistäneet. 1960-luvulla teimme näet Imarteen kanssa listan termeistä, joiden parissa aloimme tehdä käännytystyötä. Tunnistat kyllä kaavan, jolla käännynnäiset on tuotettu.
Seuraavassa otteita listasta: kultaisesta säännöstä teimme ihmisoikeuksia, armosta hattaraa, opista älyllistä yläpilveä, vapaudesta emansipaatiota, konservatiiveista piruja, piruista satuolentoja, kymmenestä käskystä toiseusfobiaa, evankeliumista lakia, laista kirosanan, rakkaudesta jumalan ja viimein Jumalasta Saatanan. Kertaa perehdytyskansion liitetiedostosta termien tarkemmat kuvaukset.
Kun tuli sinun vuorosi astua Suomineidon ruoriin, käännöstyömme oli jo hyvässä vauhdissa ja tehtäväsi onkin vain pitää sama tahti yllä, ehkä korkeintaan lisättävä koneistoon kierros tai pari.
Yksi seikka sinun tulee kuitenkin erityisesti huomioida. Jos teologisen kumouksemme synnyttämät asemat säilyvät status quona tarpeeksi kauan, tulee taktiikkaa vaihtaa. Kuten tiedät, ihmiset kyllästyvät pian pysyviin oloihin, ja siksi usko Viholliseen saattaa alkaa houkutella miltei pelkän nostalgian voimasta.
Tällöin impivaaralaisen muutosvastarinnan leima täytyy tehottomana hylätä ja Vastustajan näkemyksiin palaamista nimittää yhteisten pelisääntöjen hylkäämiseksi tai rauhanrikkomiseksi.
Lisäksi tunnustuksellisuus sanana pitää ehdottomasti mieltää pienen ja äänekkään prosenttijengin elämöintinä tai rautaisella kouralla hallitsevan setämafian taantumuksellisuutena. Tässä on toki logiikan kannalta ristiriita, mutte me emme edelleenkään kumarra päätelmille.
Uskonpuhdistajien opin mukaan ojentautuminen olkoon suosiolla siksi niskurointia ja vanhoillisuutta samanaikaisesti. Evankeliumin opin saarekkeet on saarrettava epäluulon ja ylenkatseen usvalla, eikä vakavassa paikassa jaeta tyylipisteitä.
Tehtäväsi on siis lietsoa kapinamieltä ja luopumusta Vihollisen joukoissa siellä, mistä palavat nuolet vielä satavat niskaamme ja säilyttää hiiskuva hiljaisuus siellä, minne hautarauha on laskeutunut sotakirveiden päälle.
Tämä väärä rauha on menestyksemme ehdoton edellytys. Nimittäin jos reformoidut sotivatkin puunuijilla, niin luterilaisilla on käytössään viiltävän terävät sapelit, kalvat, pitkämiekat ja katanat, joiden katselukin veistää haavan suomuihisi.
Pitkään olimme niiltä turvassa ja herätysliikkeiden poteroita lukuunottamatta lähes kaikki aseet olivat tukevasti varastorasvoissa. Mutta joku löysi kadonneiksi luullut tunnustuskirjakätköt ja on käyttänyt viime vuosina saalistaan muutenkin kuin läiskiäkseen heresialeimoja teologisiin kinastelukumppaneihinsa.
Päämaja on syvästi huolestunut tästä kehityksestä ja sinun on siksi painettava seuraavan kirjeeni opetukset liskoaivojesi syvimpiin poimuihin.
Hellä setäsi,
Pora
