Kirjoittanut
Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen piti Suomen Seniorilääkärit ry:n syyskokouksessa 14.12.2022 luennon maamme koululaitoksen tilasta, joka on katastrofaalinen. Luento on hyvin tärkeä. Referoin ja kommentoin sitä seuraavassa. Peruskoulun läpikäyneistä lapsista joka seitsemäs ei osaa lukea Lapset osaavat kyllä tunnistaa sanoja, ja asetella puoli tusinaa peräkkäin, mutta tekstiä he eivät osaa tulkita. Tämä johtuu sekä kouluopetuksen ongelmista mutta myös siitä, että aika, jolloin lapset vielä lukivat kirjoja, on auttamattomasti ohi. Lukemattomuudella on tuhoisat vaikutukset aivojen jatkuvasti muokkaantuvaan hermojen verkostoon. Hermoverkko ei rakennu, ellei sitä stimuloida. Tiedon vastaanotto ja sen käsittely kärsivät suunnattomasti, sillä kirjallisuuden lukeminen antaa sanavaraston, jota ilman ei tulla toimeen. Suomen PISA tulokset vapaassa pudotuksessa PISA on OECD:n ”Programme for International Student Assessment”. Se mittaa 15 vuotta täyttäneiden lukutaitoa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamista, ja saadun opetuksen antamaa apua aikuisten maailmassa menestymiseen. Suomi oli pitkään PISA -tutkimuksissa kärkisijoilla, mutta nyt tilanne on dramaattisesti ja nopeasti muuttunut. Naapurimme Viro sen sijaan menestyy yhä paremmin. Suomessa myös tyttöjen ja poikien välinen ero koulumenestyksessä kasvaa samoin kuin kantaväestön ja maahanmuuttajien välinen ero. Myös eri koulujen oppimistulosten välinen ero suurenee. Lasten mielenterveysongelmat, kuten ahdistus ja masennus ovat lisääntyneet erittäin merkittävästi. Eri ikäisten aivot riittävät eri asioihin Kasvavan lapsen aivot ovat aivan eri asia kuin aikuisen aivot. Tietokonekielellä sanottuna; ”aikuisen softaa ei voi työntää lasten aivoihin”, totesi professori Keltikangas-Järvinen luennossaan. Toisaalta on tärkeä muistaa, että kaiken ikäiset kyllä oppivat samalla tavalla. Taivaita tavoittelevien, muodin mukaista opettamista suunnittelevien iskusanat ”erilaisista oppijoista” eivät pidä paikkaansa eli ”tanssimalla tai kuvia katselemalla” ei opi. Muodissa oleva ”monilukutaito” on humpuukia. Lukeminen on aivan eri asia kuin kuvien katseleminen. Jopa istumajärjestys vaikuttaa oppimistuloksiin Muodikkaat monitoimitilat, missä istutaan pöydän ympärillä, siirtävät tarkkaavaisuuden opettajasta kaveriin. Kyseessä on niin sanotusti ”itsestään selvä asia”, jota luokkahuoneiden suunnittelijat eivät näytä tajuavan! Arkkitehdit eivät saisi huonontaa oppimistuloksia! Käsitys arvoista on kokenut vallankumouksen Koulun tavoitteena näyttää olevan koulussa viihtyminen ja elämysten tarjoaminen. Oppiminen vaatii kuitenkin kovaa ponnistelua ja keskittymistä, asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Lukeminen ei tarjoa samanlaista aivojen mielihyväkeskuksen antamaa dopamiiniannosta kuin kuvien katseleminen! On perusteltua pohtia, tuottaako kuvasta toiseen hyppiminen ADHD-tyyppisen elämäntyylin ja tarpeen saada välitön tyydytys myös muista päivittäisistä toimista, kuten vaikkapa mässäilystä ja myöhemmin kenties huumeista? Onko elämä auvoisempaa ilman oppikirjoja? Kun oppikirjat julistetaan pannaan, ja lapsia kehotetaan etsimään tieto internetistä älypuhelimen avulla, paljastuu lisäsyy Suomen PISA-tulosten romahtamiseen. Kun medialukutaitoa ei ole, kaikki ”tieto” omaksutaan kritiikittä. Oppikirjoja ei kustannussyistä aina ole, mutta toisaalta, mitä niillä tekee, jos lapset eivät osaa lukea. Yliopistot opettavat nykynuoria lukemaan Lukutaidottomuus on todettu yliopistoissa ja tenttikirjapino on nykyään monen metrin asemesta muutaman sentin paksuinen. Tenttimään tulokkaat pystyvät korkeintaan 200-sivuisen kirjan kerrallaan. Tutkintoa varten tentitään vain kolmasosa entisestä kirjapinosta! Jokin asia on peruuttamattomasti muuttumassa! On tärkeä ymmärtää, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun opimme ja viestimme. Ihmisen aivot ovat häikäisevän monimutkaiset Niissä on sata miljardia (10^11) hermosolua ja niiden välisistä sadasta biljoonasta (10^14) synapsista muodostuva yhteysverkosto. Hermosolut eli neuronit on täsmällisesti järjestetty ja yhdistetty toisiinsa ihmisen ainutlaatuisten liikkumis-, oppimis- ja muistamiskykyjen toteuttamiseksi. Ihmisaivot ovat suunnattoman paljon monimutkaisemmat kuin pelkän biologisen elämisen ja suvunjatkamisen mahdollistaminen olisi edellyttänyt, mikä osoittaa, että ne on suunniteltu ja luotu! Yksistään aivokuoreen kiinnittyvien synapsien laskeminen, yksi sekunnissa -tahtiin, kestäisi 32 miljoonaa vuotta. Simpanssin aivojen tilavuus on 3,5 desilitraa, ihmisen 1,35 litraa! Mitä aivoissa tapahtuu lukiessa ja puhuttaessa? Professori Stuart Burgess kirjoittaa tästä, sitaatti kirjastani Tempaus tulee (Kuva ja Sana 2022): ”Ihmisen suorittaessa lukemisen ja puhumisen tapaisia jokapäiväisiä toimintojaan aivot käsittelevät valtavia informaatiosignaalimääriä. Esimerkiksi kirjan tekstin ääneen lukemiseen liittyy aivojen eri osissa toteutuvia monia mutkikkaita toimenpidesarjoja. Ensinnäkin informaatiota siirretään silmästä aivokuoren näkökeskukseen. Sieltä sitä välitetään edelleen puhekeskukseen, mm. Wernicken vyöhykkeelle ja sieltä vielä Brocan vyöhykkeelle, sitten takaisin aivojen lihasliikekeskukseen, josta puhumista ja hengittämistä ohjaavat viestit lähetetään. Vielä sanoja lausuttaessa korvat signaloivat aivoihin äänenvoimakkuuden ja puheen laadun mittaustuloksia, niin että puhumisen hienosäätö käy mahdolliseksi”. Kaikki tämä tapahtuu harjoittelemalla, jolloin aivot verkostoituvat tätä toimintaa varten. Nämä aivokeskukset kutistuvat, jos niitä ei stimuloida. Käsin kirjoittaminen on kuningaslaji Sen harjoittaminen pistää kirjaimellisesti ”aivot liikkeelle”, totesi professori Keltikangas-Järvinen. Tämä tarkoittaa neuroverkon rakentumista. Aivot ovat plastinen instrumentti. Käsin kirjoittamisesta luopuminen oli vaarallinen virhevalinta. Tarkkuutta vaativasta kaunokirjoituksesta luovittiin ensin ja se heikensi pikkuaivojen Purkinjen solujen verkostumista. Jo yksikin hienomotoriikasta vastaava Purkinjen solu voi olla yhteydessä 200 000 soluun! Käsin kirjoittamisen lopettamisen seurauksena aivoista puuttuu hermoverkkoja. Kyseessä on rikos lapsia kohtaan. Rikos, jota tietokoneen naputtelu ei sovita. Tietokone on vain apuväline, jonka naputtelusta lapset tietysti nauttivat, käsin kirjoittaminen sen sijaan on tylsää! Voiko koulu tehdä lapsista itseohjautuvia? Itseohjautuvassa oppimisessa ”kyse on vastuunotosta, toimijuudesta, omistajuuden tunteesta sekä monipuolisista oppimisen taidoista, joita koulussa on tarkoitus harjoitella perinteisen sisältöjen oppimisen ohessa”. En tiedä minkä tason viranomaiset ovat pudottaneet Suomen koululaitoksen maailman kärkisijoilta nykyiseen alennustilaan, mutta aivojen toiminnasta he näyttävät olevan pelottavan tietämättömiä. Koulunsa aloittava, juuri taaperoiästä selvinnyt lapsi, ei tietenkään ole tarpeeksi kypsä hallitakseen ”itseohjautuvaa oppimista”, joka on suunniteltu akateemista yliopistomaailmaa varten. Pienten lasten hermoverkko ei suoriudu tästä. Aikuisen kyky itsenäiseen työskentelyyn ei yksinkertaisesti voi toteutua peruskoulussa. Lukujärjestyksestä on lähdettävä liikkeelle Vain näin rutiinit ja järjestys voivat verkostoitua lasten aivoihin. Oma opettaja, omat vierustoverit, oma pulpetti, katse opettajaan, ei kaveriin, oma luokkahuone ja omat oppikirjat, kynät ja muistivihot, näillä maailmanluokan oppimistulokset saatiin. Tähän voi vielä lisätä älypuhelimien poiskeräämisen ja keskittymisen opettajan esittämiin asioihin. Kokemukset puhelimien poiskeräämisestä ovat hyviä, jopa koululaisten mielestä! Digitalisaatio on älykkyysosamäärän deletointia Mitä enemmän on digitalisoitu, sitä huonompi lopputulos on saavutettu. Digitalisaation edistäminen on rikastuttanut vain laitteiden hankintaa innokkaasti lobbaavia tahoja. Tuloksena on ollut, että monet lapset eivät kirjaimellisesti enää ”osaa pitää kynää kädessä”, vaan lähtevät harhailemaan nettiin. On myös varsin huolestuttavaa, että digitalisaatiolle on varattu aikaa vaikkapa vähentämällä fysiikan opetusta! Digitalisaatio haittaa kouluopetusta ja huonontaa PISA-tuloksia. Siinä etsitään pelkkää hetkellistä innostusta ja mielihyvää kivasta tabletista, mutta tämä ”hyöty” haihtuu nopeasti ja laite aiheuttaa oppimista haittaavan kaaoksen aivoihin ja estää oppimisen, totesi Keltikangas-Järvinen. Multitaskauksen myytti Multitaskauksen puolestapuhujat mainostavat: ”Multitaskaus eli monen asian tekeminen yhtä aikaa on välttämätön taito nykypäivän yritysmaailmassa”. Multitaskaus aiheuttaa kuitenkin käytännössä merkittävän negatiivisen vaikutuksen oppimiseen. Se innostaa pahaa aavistamattomia koululaisia tutkimaan tunnilla omaa älypuhelintaan. Tämä harrastus on kuitenkin täysin sopimaton ihmisaivojen arkkitehtuuriin, mutta lisää ADHD-oireilua. Ihmisaivot on rakennettu tekemään yhtä asiaa kerrallaan. Jos hyppää asiasta toiseen, työ keskeytyy. Jotakin rutiinitoimintaa, kuten kahvikoneen latausta, voi tehdä samalla kun kertoo uudesta kampanjasuunnitelmasta, mutta tämä on vain näennäistä multitaskausta. Multitaskaus vahingoittaa aivojen tietoverkkoja. Tämä on syytä huomioida jo 2-3 vuoden ikäisillä esikoululaisilla, joille ei missään tapauksessa pidä antaa tabletteja, koska aivot kasvavat huimasti juuri tuossa iässä. Lapset tulevat samalla myös likinäköisiksi. Esikoulusta ei myöskään ole osoitettu merkittävää pitkäaikaishyötyä. Miksi maailman parasta koulua ”korjattiin”? Miksi ensinnäkin ryhdyttiin korjaamaan loistavasti toimivaa järjestelmää? Opettajille ja myös oppilaille pitäisi kertoa tosiasioita ihmisaivojen toiminnasta. Laitelobbareita ei pidä päästää tekemään opetuksen ”uudistustyötä” eikä arkkitehteja suunnittelemaan monitoimitiloja. Koulun ei pidä olla elämyskeskus, missä viihtymiseen panostaminen on etusijalla. Tavoitteena pitää olla asioiden oppiminen. Nykyinen kouluideologia on ongelman ydin Nyt peruskoululainen päättää itse, mitä opiskelee. Selvästi määriteltyjä oppiaineita tai oppikirjoja ei aina ole, vaan käytetään ”läpäisyperiaatetta” eli kaikki asiat sekoitetaan samaan soppaan. Näin tietopohja jää puutteelliseksi. Oppitunnit ovat usein 15 minuutin mittaisia ”opetushetkiä”. Kokeilukouluissa ei ole luokkatasoja tai oppitunteja. Ei ole luokkia (eikä kavereita), vaan tavoitteena on äärimmäinen yksilöllisyys. Mutta ihmisaivoille tällainen on mahdollista vasta aikuisiässä eli 23-24 vuoden iässä! Persoonallisuus on pysyvä vasta tuolloin. 15 vuoden ikäinen ei vielä tiedä, mitä hän on 24-vuotiaana. Kouluissa tehdään ihmiskokeita, jotka voivat aiheuttaa oppilaille pysyviä haittoja. Kuka kantaa vastuun tästä ja tietävätkö vanhemmat, että heidän lapsensa ovat koekaniineja? Tutkimusnäyttö uuden uljaan koulun epäonnistumisesta on massiivista professori Keltikangas-Järvisen mukaan. Oppimistulokset ovat heikot ja suuri joukko syrjäytyy, kun tehdään vain sitä ”mikä on kivaa”. Motivaatiota opiskeluun ei synny tällä tavalla, sillä vain kova työ saa aikaan kestävän opiskelumotivaation. Myös opettajat uupuvat. Impulssikontrolli lapsilla kehittyy vähitellen, vasta 16 ikävuoden jälkeen ja toimii, vasta kun aikuiset aivot saadaan 24 vuoden ikäisenä. Nyt on viimeinen hetki pelastaa mitä pelastettavissa on ja palauttaa järjestys kouluihin.
