Kirjoittanut
Kirjoittaja on eksynyt uskonnon ja politiikan hämärille rajaseuduille.Vartuin ilmapiirissä, jossa kaikenlaisilla salaliittoteorioilla oli aika suuri rooli. En ikäni puolesta aivan päässyt äänestämään v. 1994 EU-kansanäänestyksessä. Ehkä hyvä niin – tarpeeksi oli eskatologista angstia murrosikäisen mielessä muutenkin…
Mutta miten Eurooppa ja EU liittyy Suomen juhlavuoteen? Paljonkin, esimerkiksi siten, että olemme vaarassa unohtaa yhtä lailla oman maamme, että koko maanosamme historian parhaat puolet! Sotien muistoa yhtään väheksymättä, historian rauhanomaiset voitot ja ”rauhansankarit” unohtuvat meiltä aivan liian helposti. Ihmismieli valitettavasti toimii niin, että koemme negatiiviset muistot ja tunnekokemukset voimakkaammin kuin positiiviset.
Suomi on ollut osa eurooppalaista sivilisaatiota jo ainakin 900 vuoden ajan. Syrjäinen ja köyhä, mutta kuitenkin olemme saaneet jatkuvasti vaikutteita Euroopasta. Uskonpuhdistuskin saapui Suomeen nopeasti ja ilman välikäsiä. Mikael Agricola oli itse Lutherin ja Melanchtonin oppilas. Yhteiskuntajärjestyksemme ja ajattelumme on tullut meille lännestä, vaikka sielussamme olisikin jotain ”itäistä”.
Mitä EU:iin tulee, harva tietää erästä tarinaa sen taustalla. Visioita ”Euroopan Yhdysvalloista” olivat jo esittäneet lukuisat valtiomiehet Winston Churchillistä Santeri Alkioon. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen aika oli kypsä. Mutta Euroopan kansat eivät – sattuneesta syystä – luottaneet toisiinsa pätkääkään. Monissa maissa oli myös laajoja sisäisiä levottomuuksia. Tässä kuvaan astui kristillinen rauhanliike.
Luterilainen pastori ja evankelista Frank Buchman perusti Moral Re-Armament -liikkeen jo ennen II maailmansotaa nähdessään varjojen pitenevän. Pian sodan jälkeen aloitettiin rauhankonferenssien järjestäminen. Anteeksiantaminen kansojen välillä oli tapaamisten keskiössä. Mukaan kutsuttiin osallistujia kaikista Euroopan maista ja Buchman piti ensiarvoisen tärkeänä, että myös saksalaiset saatiin alusta asti mukaan sovinnon rakentamiseen.
Cauxista, Sveitsistä hankittiin tavallisten kansalaisten lahjoitusten tuella valtava hotelli tapaamisia varten. Rauhanliikkeen puitteissa Buchman tutustutti toisiinsa mm. Saksan tulevan liittokanslerin Konrad Adenauerin, joka vieraili Cauxissa useasti, sekä Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin. Molemmat olivat hartaita katolisia.
Loppu onkin EU:n historiaa.
Viime viikonloppuna Helsingissä järjestetyssä Usko ja EU -seminaarissa julkaistiin Päivä oy:n kustantama Robert Schumanin elämänkertakirja ”Juuret Syvällä”. Kirjan kirjoittaja Jeff Fountain muistutti siitä, kuinka pieni joukko, ”uskollinen vähemmistö” voi saada aikaan paljon hyvää ja vaikuttaa jopa kokonaisten maanosien tulevaisuuteen.
Mm. edellämainitun Buchmanin tarinasta sekä uskonpuhdistuksen monipuolisesta vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan voit lukea myös Aikamedialta ensi vuonna ilmestyvästä kirjasta ”Yksin uskosta, yksin armosta – uskonpuhdistuksen merkitys nykyajalle.”
Olkoot tällaiset tarinat meille rohkaisuksi. Uskollinen vähemmistö voi meidänkin ajassamme saada aikaan suuria! Horjuva Eurooppa ei ainakaan tule paremmaksi, jos kristityt pysyvät siitä mahdollisimman kaukana.
Tapio Luoma-aho
