Kirjoittanut
Leif Nummela on Uusi Tie -lehden päätoimittaja.Joulun alla Suomessa käytiin vilkasta keskustelua siitä, saako kouluissa, sairaaloissa ja joulujuhlissa edelleen pitää esillä kristillistä sanomaa ja laulaa kristillisiä lauluja. Tämän vuoden puolella keskustelua on puolestaan käyty koulujen uskonnonopetuksen sisällöstä ja muodosta.
Näissä keskusteluissa esiintyy välillä erikoinen ajatusvirhe. Keskustelua käydään ikään kuin olisi olemassa toisaalta kristillinen sanoma ja kristilliset laulut ja toisaalta jonkinlainen neutraali tyhjiö, jossa opetus ja laulut eivät edusta mitään tiettyä maailmankatsomusta tai arvomaailmaa. Näin ei tietenkään ole. Laulut, erilaiset juhlat ja uskonnonopetus nousevat aina jostakin todellisuuskäsityksestä ja maailmankatsomuksesta, joka puolestaan synnyttää tiettyjä arvovalintoja.
KUN ESIMERKIKSI ARGUMENTOIDAAN, että uskonnonopetus ei saa olla oman uskonnon opetusta vaan sen pitäisi olla jonkinlainen neutraali opetusaine, jossa esitellään kaikkia maailman uskontoja tasapuolisesti, tämä ei välttämättä itsessään johda neutraaliin lähestymistapaan. Tällainen opetus saattaa perustua todellisuuskäsitykseen, jonka mukaan yksikään uskonto ei anna totuudenmukaista kuvaa todellisuudesta. Mutta silloin uskonnot esitellään ateistisesta maailmankatsomuksesta käsin, jonka mukaan totuus olemassaolosta on se, että minkäänlaista Jumalaa ei ole olemassa. Tämä ei ole neutraali lähestymistapa. Se on ateistinen lähestymistapa. Eikö eri uskontoihin ja maailmankatsomuksiin pikemminkin pitäisi antaa mahdollisuus tutustua niiden omista lähtökohdista käsin. Tätä mahdollisuutta me myös kristittyinä toivomme kristilliselle sanomalle.
SAMA ONGELMA NÄKYY joululaulukeskustelussa. Laulut, joissa on kristillinen sisältö, kielletään. Samalla kuitenkin sellaisia lauluja, joiden sanoma nousee ateistisesta maailmankatsomuksesta, pidetään sallittuina. Voidaan kysyä, että jos ei saa laulaa kristillisiä joululauluja, koska ne ovat ristiriidassa jonkun kuulijan vakaumuksen kanssa, pitäisikö silloin myös kieltää kaikki ne laulut, jotka ovat ristiriidassa jonkun ihmisen kristillisen vakaumuksen kanssa? Mitä silloin lopulta voidaan laulaa?
SUOMESSA, samoin kuin länsimaissa yleensäkin, tuskin on mahdollista palata sellaiseen yhtenäiskulttuuriin, jossa koulutus ja kansalliset juhlat perustuvat kristilliseen uskoon ja siltä pohjalta nousevaan arvomaailmaan. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan pidä erehtyä ajattelemaan, että olemme siirtymässä jonkinlaiseen maailmankatsomus- ja arvotyhjiöön yhteiskunnassa. Sellaista ei pohjimmiltaan ole olemassa missään.
ESIMERKIKSI SUOMEN TILANTEESSA on jo nyt uutisoitu, miten jossakin päin pääsiäisen kristillisen sisällön sijasta lapset viettivät noitapäivää. Kristillisen joulujuhlan sijaan helsinkiläiskoulu järjesti joululaulajaiset ja kulttuurijuhlan, jossa lapsille kerrottiin profeetta Muhammedin taivaaseenastumisesta. Kristillinen sisältö ei siis ole vaihtunut johonkin neutraaliin, vaan sen sijaan on tuotu noituutta ja aivan toisenlainen usko.
KULTTUURISSA EI VOI pohjimmiltaan olla maailmankatsomus- tai arvotyhjiötä. Opetus perustuu lopulta aina jonkinlaiseen näkemykseen todellisuudesta. Laulut, joita laulamme, heijastavat pohjimmiltaan aina jonkinlaisia käsityksiä ja arvoja. Kansalliset juhlamme paljastavat niin ikään aina jollakin tavoin arvojamme. Mitä me tulevaisuudessa opetamme lapsillemme? Mistä me lauluissamme laulamme? Mitä me kansallisesti juhlimme? Nämä ovat syvällisiä, merkityksellisiä ja kauaskantoisia valintoja, joita eri puolilla länsimaita, ja myös Suomessa, juuri näinä kuukausina ja vuosina tehdään.
