Kirjoittanut
Kirjoittaja on musiikin ja teologian maisteri, joka on työskennellyt Jerusalemissa yhdeksän vuoden ajan. Sydän sykkii edelleen messiaaniselle liikkeelle ja kristinuskon juutalaisille juurille.Lokakuu on tänä vuonna Israelissa yhtä juhlaa! Juutalaisten juhlien putki alkoi syyskuun lopussa uuden vuoden vietolla. Vaikka säät ovat ihanasti viilenneet, silti lehtimajajuhlan aikaan Jerusalemissakin ihmiset yleensä tarkenevat vielä hyvin istuskella iltaa tai jopa yöpyä majassa. Lehtimajoja rakennetaan pihoille ja parvekkeille ympäri kaupunkia – blogin kuvituksena saat nähdä pari minun kotikulmiltani. Monet niistä ovat etääntyneet melko kauas raamatullisista esikuvistaan; muovi on tullut luonnonmateriaalien tilalle. Silti ne ovat omalla tavallaan hyvin viehättäviä.
Kevään raamatulliset juhlat eli pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ensihedelmien juhla ja helluntai ovat jo saaneet täyttymyksensä Jeesuksessa. Jeesus on pääsiäisen puhdas uhrilammas, joka on vapauttanut kansansa synnin orjuudesta. Ensihedelmien juhla seuraa Raamatun kalenterissa happamattoman leivän juhlaa, ja sen ajoitus on täydellinen: se osuu juuri Jeesuksen ylösnousemuksen päivään. Tähän Paavali viittaa kirjoittaessaan (1. Kor 15:20): But now Christ has been raised from the dead, the firstfruits of those who have fallen asleep. / Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet.
Helluntaina juutalaiset juhlivat sadonkorjuuta ja tooran antamista. Apostolien teoissa kuvataan, kuinka Jerusalem pursusi eri puolilta silloista maailmaa saapuneita juutalaisia pyhiinvaeltajia, jotka puhuivat äidinkielenään kuka mitäkin. Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten päälle, ja Pietarin saarnan seurauksena korjattiin suuri hengellinen sato Jumalalle. Jumalan laki kirjoitettiin Hengellä sydänten tauluihin (2. Kor. 3).
Kevään raamatullinen juhlakalenteri on täynnä näitä ”sattumia”, jotka eivät tietenkään ole sattumia, vaan osa Jumalan täydellistä aikataulua ja Raamatun puhuttelevaa kokonaisuutta! Onkin mielenkiintoista miettiä, miten syksyn raamatulliset juhlat tulevat asettumaan Jumalan suureen suunnitelmaan. Ne ovat profeetallisia kuvia jostakin, joka ei ole vielä toteutunut. Syksyn juhlat ovat kuin kenraaliharjoitus siitä, mitä vielä on tulossa. Näitä kenraaliharjoituksia juutalaiset pitävät vuosi toisensa perään, ja kristittyjen sopii oikein hyvin liittyä niihin rukouksin.
Syksyn juhla-aika alkaa uudenvuoden vietolla ja torveen puhaltamisella, joka kutsuu katumukseen ja itsetutkiskeluun. Uuden vuoden ja suuren sovituspäivän väliin jäävää kymmenen päivän jaksoa kutsutaan täällä kunnioituksen/kauhun päiviksi. On aika sopia riidat, jos jotakin on jäänyt kesken. Shofarin eli oinaansarven törähtelyä kuuluu kadulle synagogista ja kodeista. Sen ääni on vakava viesti tuomion läheisyydestä, palauttaen uuden liiton uskovan mieleen Paavalin kuvauksen Jeesuksen paluusta: Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa (1. Tess. 4: 16).
Suurta sovituspäivää vietettiin tänä vuonna 9.10. Minulle henkilökohtaisesti se on puhuttelevin kaikista juhlista täällä. Silloin koko maa vaikenee paastoon ja rukoukseen; jopa moottoritiet ja lentoliikenne pysähtyvät. Monet maallistuneetkin juutalaiset paastoavat tai ainakin kunnioittavat päivää hiljaiselolla. Tänäkin vuonna mielessäni oli Sakarjan profetia siitä, kuinka eräänä päivänä Jumala vuodattaa Jerusalemin asukkaisiin armon ja rukouksen hengen ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan (Sak. 12:9-14, 13:1). Sakarjan luvuissa 12-14 on ennustus suuresta herätyksestä ja Jeesuksen paluusta tähän kaupunkiin. Kuka tietää, ehkä jo pian tulee päivä, jolloin profetia toteutuu!
Lehtimajajuhlan rakennelmat ilmentävät Israelin kansan riippuvuutta Jumalasta erämaavaelluksen aikana ja kiitollisuutta hänen huolenpidostaan. Johanneksen evankeliumiin on tallennettuna maininnat Jeesuksen puheista Jerusalemin temppelissä näissä vuotuisissa suurissa seuroissa. Tiedetään, että juhlaan liittyi vesiseremonia, jossa papit kantoivat vettä Siiloan altaasta temppeliin. Kansanjoukko seurasi heitä riemuitsevana kulkueena. Äänekäs seremonia kulminoitui siihen, että vesi valutettiin alttarille. Rabbien mukaan tämä viittasi messiaanisen lunastuksen aikaan, jolloin Pyhä Henki vuodatettaisiin Israelin ylle. Jumalan asuinsija olisi pysyvästi hänen kansansa keskellä. Messias-odotus ihmisten mielissä oli siis käsin kosketeltavaa. Tämän juhlailon keskellä Jeesus nousi puhumaan ja huusi (Joh. 7): ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Lehtimajajuhlaan viitannee myös Jeesuksen julistus siitä, että hän on maailman valo (Joh. 8: 12). Juutalainen perimätieto kertoo, että juhlan aikaan temppeliä valaisivat valtavat kultaiset menorat, joiden loiste hohti koko Jerusalemin yllä.
Jeesuksen seuraajien lehtimajajuhla täyttyy ilosta: Jeesus on tullut ja vuodattanut Henkensä. Jumala asuu jo nyt meissä ja huolehtii meistä. Samaan aikaan katsomme vielä tulevaisuuteen ja profetioiden täyttymykseen, jolloin Jumalan asumus on näkyvästi keskellämme (Ilm. 21):
| Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. |
| Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. |
| Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!” |
