Suurin vaalivoittoni

Olen ollut mukana lukuisissa eri vaaleissa. Ensimmäiset olivat koulun ja kansanopiston oppilasneuvostot. Ensimmäiset seurakuntavaalit hävisin ja muitakin vaaleja olen hävinnyt, mutta myös voittanut. Vaikka tavoiteltu paikka ei olisi auennut, niin vaali ei välttämättä ole ollut häviö. Esimerkiksi Eurovaaleissa olen ollut kerran ja puolueeni sai paikan, joten en minä siinä hävinnyt. Kerran taas kunnallisvaaleissa voitin paikan, mutta hävisin äänissä paljon. Puolueen 1. varapuheenjohtajan paikan voitin arvalla saatuani ääniä yhtä paljon toisen ehdokkaan kanssa.

Vaaleissa ollaan aina toisten armoilla ja paikkaa tavoitetaan toisten äänillä. On sanottu, että jokaiselle poliitikolle tekisi hyvää hävitä ainakin yhdet vaalit. Vasta ne tekevät ihmisestä poliitikon. Mutta ennenkaikkea ihmisen.

Mutta minulla on takana myös yksi vaali, jossa olin vain ja ainoastaan voittaja. Se on itseasiassa suurin vaalivoittoni. Se on vaali, jossa sain vain yhden äänen ja voitin kaiken. Se oli ainoa vaali, jossa en ollut paikalla ja olin silti läsnä. Se oli vaali, josta en tiennyt mitään, ennenkuin noin parikymmentä vuotta sitten kuulin siitä. Vaalin tuloksen kertoi minulle paikalla ollut kummitätini. Nainen, josta tuli syntymäni jälkeen kummini. Se oli vaali, joka tapahtui ennen minun syntymääni. Se oli suurin vaalivoittoni, jonka jälkeen mikään muu vaalivoitto tai tappio ei ole tuntunut samanlaiselta. Eikä tunnu.

Isäni oli kuollut itsemurhan kautta kotimme keittiössä tasan puoli vuotta ennen syntymääni. Lähtenyt vapaaehtoisesti. Äitini jäi yksin kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa odottaen minua kolmannella raskauskuukaudella. Kun isän kuoleman jälkeen kotimme oli korjattu, äitini palasi takaisin samaan kotiin. Sitä ennen häneen iski epätoivo. Siitä miten hän selviäisi yksin kolmen lapsen kanssa, kun vielä odotti neljättä lasta.

Hän meni Tuusulan silloisen kunnanlääkäri Gerd Möllerin luokse. Mukana oli hänen kanssaan naapuri josta tuli kummini. Sitten oli se vaalitilaisuus, jossa olivat läsnä vain äitini, äidin naapuri ja kunnanlääkäri. Äitini istui Tuusulan Hyrylässä sijainneen rakennuksen lääkärin huoneen tuolille. Rakennuksen, jossa kävin kymmeniä vuosia myöhemmin.

Sitten käytiin keskustelu minusta, jossa olin samanaikaisesti poissa ja läsnä. Keskustelu ja äänestys. Äitini, joka oli väsynyt, epätoivoinen ja yksinäinen antoi elämäni mahdollisuudet lääkärille. Hän kysyi tuolta lääkäriltä osoittaen samalla sormella pyöristyvää vatsaansa.

– Voiko tämän lapsen ottaa pois….
Sitten tapahtui jotakin, josta en olisi tiennyt mitään ellei kummitätini olisi sitä kertonut minulle. Lääkäri käytti ääntänsä, vastasi ja antoi minulle yhden äänen ja suurimman vaalivoiton.

– Lapsi tuo leivän tullessaan….

Muistan vieläkin tilanteen, missä kummitätini sen kertoi. Olin Turun Maata Näkyvissä festareiden vastaavana työntekijänä Turku-hallissa. Päätöstilaisuus oli rukouskokous, johon sai tulla kaikenikäiset. Turun lähellä asunut kummitätini oli tullut, nähnyt käsiohjelmassa valokuvani ja sanoi vahtimestarille haluavansa tavata minut. Istuimme yli tunnin Turkuhallin takarivillä, kuuntelin kaiken mitä hän kertoi ja kirjoitin sen ylös.

Muutaman viikkoa myöhemmin soitin Suomen lääkäriliiton toimistoon, jossa minulle sanottiin lääkäri Gerd Möllerin yhteystiedot olevan salaiset. Kuultuaan syyn, miksi haluan osoitteen, virkailija puhelimessa meni hiljaiseksi ja pyysi anteeksi antaen minulle yhteystiedot. Kirjoitin kirjeen Ruotsiin, missä lääkäri Möller silloin asui ja kerroin kuka olen. Viikon kuluttua sain ystävällisen kirjeen takaisin, jossa Möller kertoi muistavansa tapauksen vuosikymmenten takaa hyvin. Hän suostui mielellään tapaamiseen, minkä sovimme seuraavaksi kesäksi.

Ajelin seuraavan kesänä keski-suomalaisen kunnan asuntoalueelle hänen Suomen asunnolleen, jossa parkkipaikalla minua vastaan tuli ystävällinen mies, joka kutsui kotiinsa. Istuimme olohuoneeseen, sain vieraanvaraisen vastaanoton ja tarjoilun.

Sitten tapahtui se, jonka takia olin ajanut satoja kilometrejä. Annoin lääkäri Gerd Möllerille kirjan, joka kertoi äitien ja lasten suhteesta. Sekä kukan ja kortin, johon olin kirjoittanut ”Lääkäri Gerd Möller! Kiitos elämästä. Teuvo V. Riikonen”

Huoneeseen tuli täydellinen hiljaisuus. Huomasin, että lääkärin puoliso itki. Katsoin ikkunasta ulos ja huomasin puusta irronneen elokuun lehden lentävän tuulessa.

Muutaman vuotta sitten täytin 50 vuotta ja kutsuin avoimella kutsulla ihmisiä juhlaan. Sain satoja ja satoja onnitteluja, mutta yhden ison kirjekuoren ja adressin muistan erityisesti. Sen lähetti lääkäri Gerd Möller, joka onnitteli minua lämpimästi saavutetuista vuosista. Sama mies, jonka kuolinilmoituksen luin pari vuotta myöhemmin.

Lääkäri, jonka tapasin vain kaksi kertaa. Toisella kertaa keski-suomalaisen rivitalon asunnossa kerran elokuussa 1990-luvun puolessa välissä.
Ja ensimmäisen kerran Tuusulan Hyrylän kunnanlääkärin vastaanottohuoneessa toukokuussa 1960. Alle puoli vuotta ennen syntymääni.

Silloin hän antoi minulle yhden äänen. Ihmisen äänen.

Tilaisuudessa, jossa sain suurimman vaalivoittoni.

Mutta miten äitini sitten suhtautui minuun, kun olin syntynyt? Tämän halusin tietää kummitädiltäni, kun hän kertoi kaiken. Muistan vieläkin lauseen minkä hän sanoi minulle äidistäni syntymäni jälkeen.

– Silloin sinä olit hänelle kaikki kaikessa…

Vuonna 2003 olin matkalla Tuusulaan Kellokoskelle eräänä toukokuun lauantaina vanhojen koululaisten tapaamiseen. Olin ajatellut mennä yötä vasten kotiin Savonlinnaan. Jokin sisäinen ääni sanoi minulle moottoritiellä: ”Vie äiti kirkkoon, vie äiti ehtoolliselle..”

Seuraavana aamuna hain hänet ja vein kirkkoon. Alzheimerin tautia sairastavana hän ei osannut ottaa viinipikaria, jonka pappi laittoi alttarikaiteelle. Hetken hiljaisuuden jälkeen annoin sen hänelle. Sitten messun jälkeen ajoin hänet kotiinsa. Rappusilla hän vilkutti minulle. Puut huokailivat toukokuun tuoksujen odotuksessa silmujen auetessa kesään.

Katsoin hänen kasvojaan. Näin hänen silmistään, että hän rakasti minua. Se oli viimeinen katse. Muutaman viikkoa myöhemmin siunasin hänet haudan lepoon samalla alttarilla, jossa olin antanut hänelle ehtoollisen.

Lapsi toi leivän tullessaan.

Olin saanut suurimman voittoni.