Syksy Räsäsen väitteet Israelin sotarikoksista ovat huteralla pohjalla

ICAHD Finlandin puheenjohtaja Syksy Räsänen syytti Anna Kontulan Muuri -kirjan julkistamistilaisuudessa 25.2. Israelia tahallisista sotilasiskuista siviilikohteisiin. Paikalla olleet KD:n kansanedustajat Peter Östman, Sanna Antikainen ja Antero Laukkanen pitivät syytöstä käsittämättömänä julkaisemassaan tiedotteessa, jota referoitiin myös Seurakuntalaisen sivulla 2.3.2020.

Räsänen vastasi kansanedustajille lyhyessä kirjoituksessa (Seurakuntalainen 5.3.) ja pyrki perustelemaan syytöksiään muun muassa vetoamalla YK:n asettaman juristi Richard Goldstonen johtaman komitean huhtikuussa 2009 julkaiseman raportin johtopäätöksiin.  Raportti on minulle tuttu ja olen käsitellyt sekä siihen johtaneita tapahtumia että raportin jälkipyykkiä lyhesti kirjassani Israel – Jumalan silmäterä, maailman silmätikku (Kuva ja Sana, 2019).

Raportti syntyi joulu-tammikuussa 2008-2009 käydyn 22 päivää kestäneen sodan (Operaatio Lyijyvalos / Cast Lead) jälkipyykkinä. Goldstone -raporttiin viittaaminen antaa Räsäsen syytökselle asiantuntevan oloisen vaikutelman, mutta jotain ratkaisevaa jää häneltä kertomatta.

Ensiksi jää mainitsematta se, että konfliktiin ajauduttiin, kun Hamas oli edeltävinä vuosina ampunut tuhatmäärin raketteja ja kranaatteja Israelin siviilikohteisiin. Israel vetäytyi Gazasta rauhan toivossa kokonaan 2005. Ei tullut rauhaa. Tuli raketteja.

Toiseksi, Räsänen vaikuttaa tietämättömältä siitä tosiasiasta, että myöhemmin Goldstone itse myönsi komiteansa hätäisen raportin sisältäneen epätarkkuuksia. Jokunen vuosi myöhemmi Goldstone irtisanoutui julkisesti raportin keskeisimmästä väitteestä, johon Räsänen kritiikkinsä perustaa. Goldstone totesi Washington Post -lehdelle kirjoittamassaan jutussa huhtikuussa 2011, että Israelin armeijan suorittamat perusteelliset selvitykset osoittivat, että Israelin puolustusvoimat ei ollut tarkoituksellisesti pyrkinyt kohdistamaan iskujaan siviilikohteisiin. Goldstone, joka itse on lakimies, totesi toisessa haastattelussa, että mikäli kyse olisi ollut oikeudenkäynnistä raportti ei olisi sisältänyt mitään kunnon todisteita.

Kansanedustajat Östman, Antikainen ja Laukkanen hyvästä syystä pitävät Räsäsen väitteitä käsittämättöminä. Räsäsen syytös on todistetusti perätön ja yksipuolisen tarkoitushakuinen.

Merkillepantava on myös Iso-Britannian Afganistan-joukkojen komentajana toimineen eversti Richard Kemppin lausunto. Hän seurasi Gazan sotilasoperaatiota läheltä ja perehtyi Hamasin taktiikkaan. Sekä BBC uutisyhtiön haastattelussa että myöhemmin YK:n ihmisoikeusneuvostolle antamassaan lausunnossa Kempp totesi asiantuntijanäkemyksenään Israelin puolustusvoimien toimista Gazan sodassa seuraavasti:

”Lyijyvalos operaation aikana Israelin armeija teki sotatoimialueen siviilien oikeuksien suojaamiseksi enemmän kuin yksikään toinen armeija koko sodankäynnin historiassa. Israel toimi näin kohdatessaan vihollisen, joka tarkoituksellisesti käytti siviiliväestöä ihmisikilpenä sotilaidensa ja kalustonsa suojaamiseksi.”

Mistä Gazan rajamellakoissa on kyse?

Räsäsen teksti saa kummallisen käänteen hänen syyttäessään Israelia myös ”aseettomien mielenosoittajien” ja kotiin palaamista yrittävien ”pakolaisten” ampumisesta! Tämä on yhtä käsittämätön ja tosiasia-aineiston vastainen väite, kuin syytös siviilikohteiden tahallisesta pommittamisesta.

Räsänen tuntuu suhtautuvan tässäkin täysin kritiikittömästi YK:n arvovaltaan ja erityisesti sen ihmisoikeusneuvoston raporttiin, joka todistetusti sisältää lukuisia metodologisia ongelmia, kuten vaikkapa raportin informaatiolähteinä käytettyjen joidenkin järjestöjen kytkökset Gazassa toimiviin terroristijärjestöihin. Tällaiset informaatiolähteet eivät anna hyvää syytä pitää raportin sisältöä riippumattoman objektiivisena.

YK:n ihmisoikeusneuvosto lienee YK:n alaisista instituutiosta yksi kaikkein tekopyhin ja epäuskottavin. Se tarjoaa ”suojan maailman epäinhimillisimpien valtioiden ihmisoikeusrikoksille sen sijaan, että se tuomitsisi ne”, kuten Yhdysvaltojen YK lähettiläs Nikki Haley totesi ilmoittaessaan Yhdysvaltojen erosta kyseisestä neuvostosta. Valtiot, joiden ihmisoikeusrikokset ovat räikeitä ja todellisia, istuvat neuvostossa kokouksesta toiseen rustaamassa tuomitsevia päätöslauselmia Lähi-idän ainoan demokraattisen valtion, Israelin, toimista. Ei ole yllättävää, että tämä neuvosto saa helposti aikaan Israelia syyttävän raportin. Siihen ei tarvita kovin paljoa.

Palataan Gazan rajan tapahtumiin.  Räsänen väittää Israelin tappavan tahallaan aseettomia ja väkivallattomia siviilimielenosoittajia. Aivan julkisista lähteistä tiedämme, että Gazan ja Israelin rajan palestiinalaismellakat ovat kaikkea muuta kuin rauhanomaisia tai spontaaneja siviilimielenosoituksia. Hamas jopa rohkaisi Facebook -seinällään ihmisiä ottamaan näihin mellakoihin mukaan puukkoja, veitsiä ja pyssyjä!

Väkivaltaiset riehujat ovat palavien autonrenkaiden savun suojassa, pyrkineet pääsemään raja-aidan läpi, heitelleet kiviä, kranaatteja, kotivalmisteisia räjähteitä, palopommeja, sekä lähettäneet rajan yli leijoilla ja ilmapalloilla pommeja siviilikohteisiin (jollainen räjähti lähellämme vieraillessani kuukausi sitten Gazan rajan tuntumassa). Pelkästään yhden päivän aikana syyskuun 2018 lopulla rajamellakoitsijat heittivät 100 käsikranaattia ja käsintehtyä pommia Israelin puolelle.

Toisinaan terroristien tarkka-ampujat ovat tulittaneet Israelin sotilaita väkijoukon keskeltä, mikä on tuttu Hamasin taktiikka käyttää omaa väestöä – naisia ja jopa lapsia – ihmiskilpinä. Kyse on terrorististen järjestöjen organisoimasta agressiosta Israelia kohtaan. Mitä tahansa kansalaistahoja mukana onkin, kymmeniä tuhansia ihmisiä ei Gazassa keräänny missään yhteen osoittamaan mieltään mistään asiasta ilman aluetta hallitsevan terroristijärjestö Hamasin lupaa ja myötävaikutusta.

Gazan asukkaat äänestivät Hamasin valtaan, eikä kansainvälinen oikeus tunne mitään ”paluuoikeutta” alueelle, joka on toisen valtion aluetta. Puhumattakaan, että heillä olisi oikeus pyrkiä sinne väkivalloin.

Asiallista tietoa sitä haluaville

ICAHD Finlandin puheenjohtaja Syksy Räsäsen pahantahtoisia puolitotuuksia sisältävä tarkoitushakuinen teksti ei ole kovin hyvä asiallisen tiedon lähde.

Sellaisen Israelin vastaisen misinformaation sijaan tarvitaan asiallista tietoa, joka paneutuu kiihkottomasti avaamaan tosiasioita kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Mahdollisuus tällaiseen on alkavalla viikolla vaikkapa osallistumalla 9.-3.maaliskuuta FOKUS ISRAEL -tapahtumaan, jonka tilaisuuksiin Helsingissä ja Tampereella on vapaa pääsy.