Syntymisen tila ja elämän ihme

Syntyvyys on Suomessa historiallisen matalalla. Meidän perheessä syntyvyys on kuitenkin hyvällä tasolla. Aprillipäivänä syntyi viides lapsemme – pulleaposkinen poika. Ihmisyyden ihmeen edessä, ja nyt paaston aikana, olen lueskellut Abraham J. Heschelin kirjaa raamatullisesta ihmiskuvasta. ”Who Is Man?” (1965.) Heschel on sitä mieltä, että Raamattu ei ensi sijassa ole kirja Jumalasta, vaan ihmisestä. En tiedä, onko hän oikeassa, mutta tuo kysymys, ”Mikä (Kuka) on ihminen?”, on yksi kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä. Ja tietysti, kristinuskossa kysymys ihmisestä tulee keskiöön aivan ainutlaatuisella tavalla. Jumala tulee ihmiseksi. Inkarnaatio. Ihminen, Jeesus Kristus. Pilatus sanoo Jeesukselle, ”Katso, ihminen.” (Joh. 19.) Jumala tietää, henkilökohtaisesta kokemuksesta, mikä on ihmisen osa.

Heschel, yksi ortodoksijuutalaisuuden merkittävimpiä ajattelijoita 1900-luvulta, väittää, että viimeisen parin sadan vuoden aikana ihmistä on viety halvalla. Hän käy läpi eri ihmiskäsityksiä. Meitä on pidetty vain eläiminä. Nykyään ihmistä verrataan entistä enemmän koneeseen, erityisesti tietokoneeseen. Saksassa opetettiin 1930-luvulla, materialistiseen tapaan, näin: ”Ihmisruumis sisältää sopivasti rasvaa seitsemän saippuan tekemiseen, tarpeeksi rautaa keskikokoista naulaa varten, riittävästi fosforia 2000 tulitikun päähän, ja tarpeeksi rikkiä erottaakseen ihmisen hänen lihastaan.” Heschel kirjoittaa, että ihmisellä ei ole nykyään monia ystäviä – ei ainakaan nykyajan kirjallisuudessa. ”Herra taivaassa saattaa olla hänen viimeinen ystävänsä maan päällä. Eikö olekin mahdollista, että se raivokkuus, josta tänään todistamme, on syntynyt siitä, että olemme vanginneet itsemme ylitsevuotavaan itsehalveksuntaan, valtavaan alemmuuden tunteeseen?” (Who Is Man.). 1900-lukuun kuuluvat kommunismin hirmuteot: Mao Zedong teloitutti noin 60 miljoonaa ihmistä ”Suuren harppauksen” aikana. Stalinin joukkomurhissa teloitettiin ehkä noin 50 miljoonaa ihmistä. Tämän raivokkaan itsehalveksunnan keskellä ihminen kysyy, Psalmin 8 sanoin, ”Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon.”

Raamatullinen ihmiskuva lähtee varmasti siitä, että ihminen on: 1) tomua ja tuhkaa (sinänsä arvoton). 2) Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja 3) Jumala rakastaa ja etsii ihmistä. Ihminen on luotu arvottomimmasta aineesta arvokkaimman kuvaksi. Jos unohdamme tämän Jumalan kuvuuden, ihmisarvo syöksyy nopeasti pohjamutiin – tomuun ja tuhkaan. Ihmisyyteen kuuluu, kuten Heschel hienosti korostaa, arvaamattomuus, mysteeri ja ihme. Ihminen on mysteeri jopa itselleen. Tuo mysteeri aukeaa vain elämällä. Ja kukaan toinen ei voi elää sinun elämääsi sinun puolestasi. Koneet ja robotit ohjelmoidaan suorittamaan joitain prosesseja. Ihmistä ei voida ohjelmoida elämään tietyllä tavalla. Elämä ei aina mene urasuunnitelman, tai virkahissin tai jonkun kehityspolun mukaisesti. Ihmisen elämänkertaa ei voida kirjoittaa etukäteen. Ihminen tulee jatkuvasti risteyksiin, ja joutuu jatkuvasti valitsemaan, minne mennä. Ihminen on, kuten Heschel kirjoittaa, jatkuvasti syntymän tilassa – status nascendi. Kristityn näkökulmasta tämä on erityisen totta. Evankeliumissa Jeesus sanoo minulle ja sinulle. ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23.) Kääntymys ei tapahtunut vain silloin joskus menneisyydessä, vaan Kristus haastaa meitä kääntymään joka päivä. Judas Iskariot kääntyi silloin joskus menneisyydessä, mutta hän ei kääntynyt jatkuvasti – ei ”joka päivä”.

Ihmiskunta tuntee monia yllättäviä, ei-suunniteltuja kääntymyksiä. Saul Tarsolainen on heistä klassikkoesimerkki. Yhtäkkiä kaikki muuttui. Syy: Kristus kutsui, Saul vastasi. Kristus kutsui: ”Saul, Saul!” Hiljalleen Saul luopui omista suunnitelmistaan, ja alkoi kulkea Jumalan pelastussuunnitelmissa. Niin Saulista tuli Paulus. Simonista tuli Keefas. Pienen vauvan edessä sitä pohtii elämän suurta salaisuutta. Mitähän tuostakin tulee? Sitä emme voi tietää. Ihmistä ei voi ohjelmoida. Jumala kutsuu tänäänkin. ”Herra Jumala huusi miestä ja kysyi, ’Missä sinä olet?’” (1. Moos. 3:9.)

”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” (1. Joh. 3:2.) ”Ne, jotka hän edeltä käsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi…” (Room. 8:29.)

PS. Heschel on loistava ja tärkeä teologi. Hänen kirjoissaan on valtavasti viittauksia VT:n kirjoituksiin, rabbien opetuksiin, kreikkalaisiin taruihin, mytologioihin, antiikin filosofeihin ja nykypäivän ajattelijoihin. Tämän vuoksi on oikeastaan yllättävää ja aika iso puute, että Heschel ei juuri viittaa UT:n kirjoituksiin tai kirkon opetuksiin. Mielestäni hänen perusajatuksensa sopisivat nimenomaan kristilliseen uskoon. Ehkä Heschel, ortodoksijuutalaisena, halusi tarkoituksellisesti sivuttaa esimerkiksi evankeliumit Jeesuksesta Kristuksesta. Sääli, nimittäin monet keskeiset Heschelin esittämät juutalaiset uskomukset puhkeavat nimenomaan täyteen hedelmäänsä evankeliumin Jeesuksen persoonassa.