Syntyvyys nousuun – piispojen avulla!

Edellisessä kolumnissani kuvailin syntyvyyden laskua, joka on yksi maailman hankalimmista ongelmista. Kun syntyvyys kertaalleen putoaa uusiutumistason alapuolelle, eli alittaa 2,1 lasta naista kohden, sitä ei ole kyetty missään länsimaassa enää nostamaan tämän tason yläpuolelle.

Asiassa on yksi kiusallinen poikkeus. Natsi-Saksan aikoina maan hirmuhallinto kykeni nostamaan syntyvyyden hetkellisesti jälleen uusiutumiskynnyksen yläpuolelle. Natsien metodi oli Lebensborn-ohjelma, jonka avulla he yrittivät paitsi lisätä syntyvyyttä, myös jalostaa saksalaisen rodun puhtaaksi.

Pyrkimyksillä syntyvyyden nostamiseen on todella huono maine. Tulee tunne, että ollaan samassa veneessä kuin natsit.

Mutta silti asia on tärkeä. Jos syntyvyys pysyy näin alhaisena, voimme heittää hyvästit talouskasvulle ja oikeastaan koko hyvinvointivaltiolle.

Syntyvyydestä liikkuu paljon vääriä väitteitä.

Usein kuulee sanottavan, että lapsiperheiden taloudellinen tukeminen kääntäisi syntyvyyden kasvuun. Mutta mitä korkeammaksi lapsiperheiden elintaso on noussut, sitä pienempi hedelmällisyyslukumme on. Ja esimerkiksi Saharan eteläpuoleisen Afrikan yhä korkea hedelmällisyys ei varmasti johdu siitä, että lapsiperheitä tuetaan siellä niin hyvin.

Toisaalta sanotaan, että ahdistus ja epävarma tulevaisuus pienentää syntyvyyttä. Mutta ajatellaanpa Israelia. Se on ainoa länsimaa, jossa on iso keskimääräinen lapsiluku. Siellä nainen saa keskimäärin yli kolme lasta, siis yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. 

Mutta ajatellaanpa Israelia. Se on ainoa länsimaa, jossa on iso keskimääräinen lapsiluku.

Mutta Israelissa tällainen syntyvyys on todellisuutta tilanteessa, jossa kaikki Israelin naapurit suhtautuvat maahan vihamielisesti ja raketti-iskut olivat jo ennen nykyistä sotaakin arkipäivää. Kaikki on epävarmaa, myös oma henki. Ahdistus ei Israelissa ole syy lasten hankkimisen lykkäämiseen.

Väitän, että todellinen ongelma on kulttuurissamme. Emme yksinkertaisesti enää pidä lapsista niin paljon kuin aiemmin. Emme ajattele, että lapset sopisivat elämäämme. Haluamme ensin tehdä elämässä kaikki kivat jutut ja vasta sitten ajatella lasten hankkimista. Koska lapset eivät ilmeisesti enää ole se kiva juttu.

Jos ajatellaan Afrikkaa, siellä perheillä ei ole elämässään valtavaa määrää vaihtoehtoja. Lapsia pidetään elämän tärkeimpinä lahjoina, muita ei juuri ole saatavilla. Israelissa taas eletään eksistentiaalisen uhan alla. On pakko miettiä, mikä elämässä todella on tärkeää. Ja on vaikea löytää mitään tärkeämpää kuin lapset.

Eli kyse on arvojärjestyksestä. Surullinen tieto on, että vaikka syntyvyys koko ajan laskee, Suomessakin yhä haluttaisiin yhtä paljon lapsia kuin aiemmin. Mutta perheet perustetaan niin myöhään, että todellinen lapsiluku jää pieneksi.

Nyt pitäisi päästä niihin ratkaisuihin. Mitä me voisimme tehdä? 

Yksi asia on uskonnollisuuden tukeminen. Kaikkialla maailmassa uskonnollisten ihmisten lapsiluku on suurempi. Tämä johtuu luultavasti erilaisesta arvojärjestyksestä. Kun lapset nähdään Jumalan lahjoina, perheen merkitys korostuu.

Mutta ei koko kansaa voi pakottaa uskonnolliseksi. Kysykää vaikka kirkolta. 

Yhden asian voisimme tehdä. Voisimme nostaa suurten perheiden arvostusta. Nykyisin jo neljän lapsen perheitä pidetään jollain tapaa erikoisina. Onkohan vanhemmilla joku vialla? Voisimmeko muuttaa oman suhtautumisemme suuriin perheisiin?

Esimerkiksi Georgiassa patriarkka Ilia II lupasi vuonna 2007 kastaa henkilökohtaisesti jokaisen lapsen, joka syntyy perheeseen, jossa on jo vähintään kaksi lasta. Tämä aloite sai maassa aikaan pienimuotoisen vauvabuumin, ja lapsiluku kasvoi reippaasti sekä ylitti jälleen uusiutumistason, mikä on hämmästyttävä aikaansaannos.

Tässä meikäläisillekin piispoille pieni vinkki. Kastemalja käteen ja töihin.

Mutta muutakin voi ja pitää tehdä. Itse teen työkseni TV-ohjelmia. Milloin viimeksi olemme saaneet katsoa suomalaista – tai yhtään mitään TV-sarjaa, jossa iso perhe nähdään positiivisena asiana? Jossa mitä enemmän lapsia perheeseen tulee, sen hauskemmaksi sarja käy. Sellainen sarja pitäisi tilata – lähden mielelläni sitä tuottamaan.

Kirjoittaja on yrittäjä ja tv-tuottaja, jonka Päivän blogeja kuullaan Radio Deissä joka toinen torstai kello 8.10 ja 12.50. Eero Hietalan radiokolumnit ovat kuunneltavissa myös Dei Plussassa.