Syyllisyyden ja häpeän sekoittuminen evankelioinnin haasteena

Mari Turunen haastatteli minua Kylväjä-lehteen (4/2022), jonka artikkeli julkaistiin myös Seurakuntalaisessa. Artikkelissa pohdin länsimaiden siirtymistä syyllisyyskulttuurista häpeäkulttuuriin ja sen merkitystä evankelioinnille.

Tässä ja seuraavissa blogeissa avaan kulttuurin muutoksen teemaa hieman lisää. Voin jo mielessäni kuulla joidenkin lukijoiden kysyvän: ”Miksi meidän pitää edes pohtia tätä aihetta? Eikö riitä, että me vain julistamme sitä mitä Raamattu kertoo?” Vastaukseni on se, että ilman muuta meidän pitää julistaa Raamatulle uskollisesti sitä mitä Jeesus siellä kertoo.

Ongelma on siinä, että me saatamme kertoa sanoman niin, että nykyihminen ei sitä ymmärrä. Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle ja puhui arameaa. Jeesus käytti vertauksia, joita tuon ajan ihmiset ymmärsivät. Sen takia kristityt ovat kääntäneet Raamattua paikallisille kielille toisin kuin muslimit, jotka odottavat, että kääntyneet osaavat resitoida Koraania arabian kielellä. Inkarnaatio, Jumalan tuleminen lihaan, merkitsee lähetystyölle sitä, että se ottaa huomioon paikallisen kielen, ajattelutavan ja kulttuurin, jotta evankeliumin tulee ”lihaan” paikallisille ihmisille. Olemme valmentaneet toiseen kulttuuriin lähteviä lähetystyöntekijöitä, mutta nyt haasteena on oma suomalainen jälki-kristillinen kulttuurimme. Me elämme lähetyskentällä.

Herätyskristityt ovat perinteisesti kertoneet evankeliumin tavalla, joka korostaa syntiä, syyllisyyttä ja uskonratkaisua. Moni meistä on omaksunut evankeliointitavan joka löytyy Campus Crusade for Christin julkaisemasta ”Neljän hengellisen elämän tosiasiaa” lehtisestä. Askeleet ovat seuraavat: 1) Tiedätkö, että Jumala rakastaa ihmistä? 2) mutta synti erottaa meidät Jumalasta. 3) Jumalan ratkaisu on se, että Jeesus kärsi syntiemme tähden ja avasi tien Jumalan luo. 4) Nyt meidän on tunnustettava syntimme ja pyydettävä Jeesus elämäämme.  Näissä askeleissa ei ole mitään vikaa, mutta moni ihminen on vieraantunut niin paljon kristillisestä maailmankuvasta, että hän ei tajua mistä puhumme.

Eräs kompastuskivi on se synnin ymmärtäminen. Jos joku sanoo ”viettäneensä syntisen yön” emme välttämättä ajattele, että hän on laatinut yön pimeydessä veropetosta. Jos sanomme, että joku on syntinen nainen tai syntinen mies niin mielikuvat siitä mitä he ovat tehneet voivat olla erilaisia.

Vuosia sitten eräs ihminen kertoi minulle ärtyneenä, että hän ei halua mennä kirkkoon, koska siellä ihmiset häpäistään leimaamalla heidät syntisiksi. Keskustelun aikana minulle selvisi, että hän ymmärsi ”me olemme kaikki syntisiä” puheen siten, että ihmiset leimataan huonoiksi ihmisiksi.

”Olen paha ja huono ihminen” ei liity kuitenkaan synnintuntoon vaan alemmuuden tunteeseen ja häpeään. Synnintunto liittyy syyllisyyteen. Siihen, että tajuan tehneeni väärin ihmisiä ja Jumalaa kohtaan. Syyllisyys liittyy tekoihin, häpeä omaan olemiseen. Häpeä on koko persoonaa leimaava asia eikä liity välttämättä tekoihin. Olisiko niin, että nämä asiat sekoittuvat myös uskovilla?

Joku Jeesukseen uskova saattaa kokea jatkuvaa alemmuuden ja riittämättömyyden tunnetta, mutta tulkitsee sen syntiongelmaksi vaikka kyse on häpeästä. Taustalla voi olla häpeä siitä mitä tälle ihmiselle on tehty. Esimerkiksi pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön uhri kokee usein häpeää siitä mitä hänelle tehtiin ja pohtii mikä hänessä on vikana, että hänelle tehtiin pahasti. Parantumisen ensimmäisiä askeleita onkin tunnistaa, että pahoinpitelijä tai hyväksikäyttäjä on syyllinen, ei uhri.

Syyllisyyteen auttaa katumus, anteeksipyyntö ja anteeksiannon vastaanottaminen. Tämä kaava ei kuitenkaan tehoa häpeään. Häpeän parantaa valoon tuleminen ja sen jälkeinen hyväksynnän kokemus.

Häpeän parantaa valoon tuleminen ja sen jälkeinen hyväksynnän kokemus.

Vuosia sitten pohdin voisiko jonkun lapsuus mennä niin pieleen, että henkilö ei kykene aikuisena kokemaan syyllisyyttä julmista teoistaan. Kysyin asiaa Markku Yli-Mäyryltä, joka on tehnyt pitkän työuran vankilapappina ja psykoterapeuttina. Markku totesi, että nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus voi synnyttää syyllisyyden niin voimakkaalla tavalla, että henkilön on vaikea kestää sitä.

Markun sanat ovat syöpyneet syvälle mieleeni ja olen mietiskellyt usein niiden viisautta. Meillä kaikilla on nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Jeesuksen rakkauden kohtaaminen voi vapauttaa häpeästä ja vasta myöhemmin henkilö kokee synnintuntoa.

Raamatun käyttämät heprean ja kreikan kielen syntiä kuvaavat sanat valaisevat lisää synnin olemusta. Vanhassa testamentissa synti kuvataan yleisimmin harhaan osumiseksi maalitaulusta (chatha), taipumiseksi tai vääntymiseksi” (’avah), rehellisyyden puutteeksi (’aval), rikkomukseksi (’avar), pahan hallinnaksi (ra’), rikkomiseksi (ma’al) ja kapinaksi (pasha). Uuden testamentin yleisin syntiä kuvaava kreikan kielen sana tarkoittaa ”ampua ohi maalin” (hamartia). Muita sanoja ovat parabasis eli tietyn rajan ylitys, parakoe eli tottelemattomuus, paraptoma eli kaatuminen silloin kun pitäisi seisoa suorassa, heetteema eli vajavuus, agnoema eli tietämättömyys ja anomia eli Jumalan lain noudattamatta jättäminen.

Synti ei ole ihmiselämälle vieras asia vaan se kuvaa arkielämämme epätäydellisyyttä ja vajavuutta.

Synnin merkitys jää usein hämäräksi nykyajan ihmisille. Havaitsin sen osallistuessani New age-henkisyyttä esittelevälle Minä Olen-messuille vuonna 2009. Tapahtumassa oli noin parisataa näytteille asettajaa, jotka tarjosivat kädestä tai korteista ennustamista, edellisten jälleensyntymien tarkastelemista, shamanismia, telepatiaa, kristalliparannusta, reikihoitoa ja enkelikanavointia. Tapahtumaan osallistui myös kristillinen Healing Room Finland –järjestö, joka tarjosi ilmaiseksi parantavaa rukousta. Rukoiltaville tarjottiin mahdollisuutta antaa elämänsä Jeesukselle ja osallistua kristinuskon perusteita käsittelevälle Alfa-kurssille.

Olin mukana Healing Roomin rukoustiimissä rukoilemassa ihmisten puolesta. Meille kerrottiin, että monet New Age-henkisyyden edustajat reagoivat kielteisesti syntikäsitteeseen, koska he uskovat ihmisen olemuksen hyvyyteen.

Henkilö totesi kuitenkin, että hän ei pitänyt itseään syntisenä.

Eräs kohtaamani henkilö pyysi parantavaa rukousta, koska hän sairasti syöpää. Lääkäri oli todennut, että hän tulee kuolemaan vuoden sisällä. Hän oli epätoivoissaan mennyt erääseen luterilaiseen kirkkoon, jossa oli pidetty tilaisuus, jossa rukoiltiin parantumista sairaille. Rukouksen aikana hän oli kokenut Pyhän Hengen voiman tulevan hänen päälleen niin voimakkaasti, että hän ei pysynyt pystyssä vaan kaatui maahan. Pelottavaksi tämän kaiken teki se, että hän ei kyennyt seuraavan tunnin aikana liikuttamaan jäseniään vaan makasi maassa, joutuen tuijottamaan tuon kirkon krusifiksia, ristiä, jolle oli kuvattu kärsivä Jeesus.

Naurahdin hieman ja kysyin häneltä mitä hän arveli Jumalan haluavan sanoa hänelle sen kautta. ”Onhan Jeesuksen kuolema ristillä meidän pahojen tekojen takia kristinuskon ydinasioita”, totesin. Henkilö totesi kuitenkin, että hän ei pitänyt itseään syntisenä, vaikka myönsi, että ei ole onnistunut elämään täydellisesti.

Hän tunnusti, että oli elänyt koko elämänsä muita ihmisiä varten. Hänestä oli tullut muiden ihmisten pelastaja. Hän arveli, että se oli syy miksi hän oli uupunut ja sairastunut syöpään. Kysyin olisiko hän valmis luopumaan väärästä roolistaan ihmisten pelastajana ja antaa Jeesuksen pelastaa hänet. ”Tuo on hyvä ajatus!”, hän totesi iloisesti. Sen jälkeen hän pyysi Jeesusta pelastamaan hänet ja antamaan anteeksi kaikki pahat teot.

Kohtaamani ihminen oli ollut väärällä tavalla ihmisten pelastaja, hän oli siis rakentanut koko uransa synnillisen käytöksen pohjalle. Hän oli synnin orja ja se oli sairastuttanut hänet. Hän ei rakentanut pelastaja-syndroomaansa tyhjästä, vaan hän kertoi sen alkaneen jo lapsuuden perheestä. Todennäköisesti vanhemmat antoivat liikaa vastuuta tai eivät ottaneet itse vastuuta ja niin lapsi alkoi pelastajaksi.

Häntä vastaan oli tehty syntiä ja hän reagoi siihen synnillisesti. Me synnymme epätäydellisiin olosuhteisiin ja omassa olemuksessamme on taipumus vääriin asenteisiin, ajatuksiin ja tekoihin. Sitä on synti. Siksi tarvitsemme armoa ja pelastusta Jeesuksessa.