Hyvät: Vuoden Kristillinen kirja 2024 on Pirjo Kotamäen säeromaani Paavo Ruotsalaisesta – ”Kun kannen avaa, niin sisältö pääsee yllättämään”

Taantumuksellinen rotta

 

Nettitietosanakirja Wikipedian mukaan ”Seta (Seksuaalinen tasavertaisuus – Sexuellt likaberättigande SETA ry) nuhtelee Kunniarotta-antipalkinnolla julkisesti sellaisia henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat toiminnallaan ylläpitäneet seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää tai muuten vaikeuttaneet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämää.”

Setan mukaan minä olen tällainen henkilö. Tai ainakin olin vuosina 2001-2002. Palkinto myönnettiin minulle Pride-juhlan yhteydessä kesällä 2002 ”avarakatseisuudesta tunnetun julkaisun muokkaamisesta uskonnollisen taantumuksen äänitorveksi”. Julkaisu oli Kyrkpressen ja sen päätoimittajaksi olin tullut vuoden 2001 alusta joten, Setan mielestä, kielteinen kehitys oli ollut salamannopea.

Wycliffe neliöb. 1.-31.10.

Seta sai, ja saa tietysti edelleenkin, olla sitä miltä, että olen taantumuksellinen rotta. Olisin kuitenkin halunnut tarkempia perusteluita, mutta niitä en saanut yrityksistäni huolimatta.

Itse en katso taantumukselliseksi todeta, että olemme kaikki syntisiä ja pelastuksen tarpeessa, että mieluummin keskitymme toisten synteihin kuin omiimme, että Jumala rakastaa heteroita ja homoja samalla rajattomalla rakkaudella ja niin edelleen.

Asiaan kuuluu, että palkinnon myöntämisestä ei minulle kerrottu siitä edes silloin kun se julkisesti jaettiin muun muassa valtiovallan edustajan läsnä ollessa. Tiedon palkinnosta sain Ylen kautta, joki teki aiheesta uutisen. Palkintoon liittyi kunniakirja, jonka Seta toimitti postitse.

Kirjoitan tästä ”historiallisesta” tapahtumasta muun muassa siksi, että Helsingissä tällä viikolla jälleen kerran vietetään Pride-tapahtumaa. Mutta kirjoitan myös siksi, että se suvaitsemattomuus, joka mielestäni oli palkinnon takana, on tullut avoimeksi toimintaperiaatteeksi niiden keskuudessa, jotka väittävät edustavansa suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta.

Kuten esimerkiksi kirkon sisällä toimiva Tulkaa kaikki-liike. Seurattuani liikkeen edustajien toimintaa julkisuudessa olen valitettavasti joutunut toteamaan, että parempi nimi olisi Tulkaa kaikki – paitsi te ja te ja te.

Ajattelen esimerkiksi keskustelua lähetysjärjestöjen avustusmäärärahoista ja perusteluita julkisesti esitetylle kielteiselle vetoomukselle koskien syksyksi suunniteltua mediakampanjatapahtumaa nimeltä Pääkaupunkimissio. Siihen seurakuntien ei pitäisi osallistua siksi, että taustajärjestöjen kanta seksuaalivähemmistöihin ei tyydytä vetomusta tehneitä.

Lopuksi teille kaikille pohdittavaksi: mitähän olisi tapahtunut jos minä, joku muu tai joku järjestö olisi nimennyt jonkun Seta-akivistin rotaksi?