Kirjoittanut
Ajattelen aika usein näitä, ainakin minulle, käsittämättömiä lukuja silloin kun haasteet ja ongelmat omassa elämässäni uhkaavat kasvaa hallitseviksi. Eihän vertailu suinkaan poista haasteita tai ongelmia, mutta tällainen maailmankaikkeusperspektiivi auttaa ainakin minua saamaan jonkinlaista suhteellisuutta niihin.
Ajattelen näitä lukuja myös silloin, kun luen Raamattua. Esimerkiksi luomiskertomusta, joka todistaa maailmankaikkeuden syntyneen Jumalan sanan voimalla. Samasta totuudesta kertoo apostoli Johannes kun hän sanoo:
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Kun Sana tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa ilmoitti Jumala siitä muun muassa tähden kautta.
… tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.
Tähti ohjasi tietäjät Betlehemiin. Kaiken Luoja ja ylläpitäjä ilmoitti suuresta tapahtumasta luomistyönsä kautta.
Jos astronomiset luvut ovat käsittämättömät on se mitä tapahtui Betlehemissä vielä suurempi mysteeri. Lukujen takana olevan todellisuuden luoja tulee ihmiseksi. Ei uteliaisuuttaan sen suhteen, minkälaista on olla ihminen, vaan sen takia, että me pelastuisimme. Niin suuria, merkittäviä ja rakkaita me kaikessa pienuudessa olemme Jumalalle.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Siinä on monen, monen sentiljoonan arvoinen sanoma. Ja suhteutettuina siihen sanomaan voimme luottavaisesti tarttua niihin haasteisiin ja ongelmiin, joita väistämättä kohtaamme.
