Kirjoittanut
Kirjoittaja jakaa mietteitään Mielen päällä -ohjelmasarjassa Radio Deissä tiistaisin kello 14.45 ja torstaisin kello 19.03.Nykyään ei oikein enää kuule puhetta Paholaisesta ja hänen todellisuudestaan. Pastorien opetukselliset puheet käsittelevät eri aiheita psyykkisesti/hengellisesti.
Joskus saa sen kuvan, että Paholainen selitetään tyhjäksi psykologian keinoin. Toisaalta se on viisastakin; kristityn ongelmiin voidaan vaikuttaa raamatullisen ja sielunelämän oikealla psykologisen tiedon opetuksella.
Jeesuksen verellä puhdistetussa kristityssä ei voi asua Paholainen. Hän hyökkää ja kiusaa meitä, mutta ei voi olla meissä persoonallisesti. Mielestäni väärällä polulla ollaan silloin, jos Paholaisen olemassaoloa ei enää pidetä todellisena. Jopa uskoaan tunnustavat kristityt saattavat nykyaikana ajatella, että puhe Paholaisesta on vanhanaikaista. Tästä Paholainen tykkää, hän kun itse tietää, ettei ole koskaan ”vanhanaikainen.”
”Itselläni on muutama konkreettinen kokemus Paholaisen todellisuudesta.”
Itselläni on muutama konkreettinen kokemus Paholaisen todellisuudesta. Ensimmäinen ajoittuu 70-luvun loppuun. Olin muutama vuosi aiemmin tullut uskoon. Istuin vastauskoontulleen tätini luona. Yhtäkkiä sisäisen maailmani tietoisuuden valtasi hirvittävä pahan läsnäolo.
Jostain syystä vaistosin, että kohta sisään tulee erityisen pahan vallassa oleva ihminen. Varoitin tätiäni ja rukoilin ääneen muutaman minuutin. Kun päätin rukoukseni, oven avasi Porin pahamaineisin maksullinen nainen: ”Myyttekö viinaa, mustalaisia kun olette”, hän kysyi möreällä äänellä. Tuona hetkenä sain rohkeuden ja ajoin hänet ulos. ”Tässä talossa palvellaan Kristusta”, sanoin määrätietoisesti. En pelännyt enää yhtään.
”Olen nähnyt omin silmin, kuinka Jumalan ihmisellä on hengellinen auktoriteetti. Jeesuksen arvovallalle Paholainen on voimaton.”
Toinen kokemukseni oli vieläkin todellisempi. Porin helluntaiseurakunnassa oli romanijuhlat ja rukoushuone oli ääriään myöten täynnä. Yhden penkkirivin päähän oli kuitenkin jäänyt tyhjä tuoli. Hetken kuluttua siihen istui yksi kauneimmista näkemistäni naisista. Hän levitti haaransa levälleen niin että kaikki näkyi. Olin lavalla istumassa, joten näin kaiken mitä tapahtui.
Sen jälkeen hänen suustaan alkoi kuulua hirvittävä, aivan kuin leijonan karjunta. Salissa kuului kova kohahdus. Jotkut juoksivat kauhuissaan ulos rukoillen ääneen. Raamattutuntia pitänyt jo iäkkäämpi saarnamies rauhoitteli yleisöä kehottaen rukoilemaan hiljaa. Sen jälkeen hän alkoi puhua, ei tuolle naiselle, vaan hänessä olevalle Paholaiselle. Hän nuhteli tuota henkeä Jeesuksen nimessä komentaen häntä lähtemään naisesta. Näin kului pitkähkön aikaa. Sen jälkeen tuo henki irrotti otteensa naisesta ja lähti vaikeroiden. Se oli jonkinlaista vinkunan tapaista. Nainen lysähti maahan ja alkoi sopertaa tuskin kuuluvaa kiitosta Jeesukselle.
Olen nähnyt omin silmin, kuinka Jumalan ihmisellä on hengellinen auktoriteetti. Jeesuksen arvovallalle Paholainen on voimaton.
Noiden kokemusten jälkeen en ole esimerkiksi koskaan katsonut kauhuelokuvia. Ne eivät ole uskovaiselle rakentavaa katsottavaa.
Rakas uskova, ole levollisella mielellä, Jeesus on riisunut aseet Paholaiselta. Olet Voittajan puolella – tai vieläkin enemmän – olet Voittajassa!
….
Seuraavassa blogissani tuon hieman esille Lutherin ajatuksia ja kokemuksia Paholaisen todellisuudesta. Sielunhoidollisesti hänen ajatuksensa ovat hengellisiä helmiä.
Mielen päällä Radio Deissä tiistaisin kello 14.45 ja torstaisin kello 19.03.
