Kirjoittanut
Kirjoittaja on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, joka toimii Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtajana, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtajana sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteerinä.Yksi viimeisin Israel- ja juutalaisvihan ilmentymä nousi esiin Helsingin Sanomien 25.10.2022 julkaisemassa uutisessa, jossa kerrottiin kahden kuvataiteilijan, Terike Haapojan ja Eero Yli-Vakkurin Kiasman johdolle esittämästä vaatimuksesta erottaa Kiasman tukisäätiön hallituksesta sen juutalainen perustajajäsen Poju Zabludowicz, koska tämä tukee Israelia.
Alunperin Voima-lehdessä julkaistussa avoimessa kirjeessään he perustelevat erottamisvaatimustaan sillä, että Amnesty International on helmikuussa 2022 julkaistussa raportissaan syyttänyt Israelia apartheid-valtioksi. Lisäksi he viittaavat Isossa-Britanniassa v. 2014 Zabludowiczia vastaan käynnistettyyn samankaltaiseen lokakampanjaan, minkä he nimeävät kirjeessään kansainväliseksi boikotiksi, ikään kuin se olisi jonkun virallisen tahon asettama:
Kun valtion taidelaitoksen tukisäätiön hallituksessa istuu kansainvälisen boikotin kohteena oleva henkilö, joka rahoittaa ihmisoikeusloukkausten peittelemistä, on kysyttävä: kenelle turvallista tilaa organisaatio ylläpitää?
Taiteilijoiden kirje on oppikirjaesimerkki antisemitismistä ja antisionismistä, eli Israel-vastaisuudesta. Poju Zabludowicziä vastaan hyökätään, koska hän on juutalainen ja tukee Israelia, jonka kansalainen hän on. Vai mitä ajattelet kirjeen viimeisestä kappaleesta?
Haastamme näiden keskustelujen järjestäjäorganisaationa toimivaa Kiasmaa ulottamaan turvallisen tilan politiikkansa myös sen institutionaalisiin rakenteisiin. Ensimmäinen askel tässä on Chaim ”Poju” Zabludowiczin hallitusjäsenyyden purkaminen. Muuten Kiasma vaarantaa uskottavuutensa sosiaalisen vastuun keskustelujen alustana ja osallistuu ihmishenkiä vaarantavan poliittisen toiminnan taidepesuun.
Taiteilijoiden viittaukset Amnestyn raporttiin ovat yhtä tyhjän kanssa, minkä ovat todenneet monien maiden (mm. USA, Saksa, Iso-Britannia, Kanada, Hollanti, Australia etc.) hallitukset. Voit löytää näihin liittyvät uutiset kirjoittamalla googlen hakukenttään sanat condemn amnesty apartheid report.
Amnestyn vihamielinen agenda Israelia vastaan on ollut yleisesti tiedossa jo vuosia ja sen looginen jatko oli järjestön 4.8.2022 julkaisema raportti, jossa se syytti Ukrainaa! sotarikoksista. HS:n 8.8. julkaisema uutinen kertoi Venäjän kiitelleen raporttia, koska se auttoi tekemään oikeanlaiset johtopäätökset Ukrainan toimista.
Miksi juuri Israel?
Minun on vaikea käsittää, mistä näiden taiteilijoiden Israel-viha kumpuaa. Israel on Lähi-idän ainut demokratia ja oikeusvaltio, joka perustettiin holokaustin kauhujen jälkeen vuonna 1948 juutalaisten turvasatamaksi YK:n 29.11.1947 tekemän Palestiinan mandaatin jakopäätöksen myötä. Ei kuitenkaan riittänyt, että natsi-Saksa murhasi 6 miljoonaa juutalaista, vaan juutalaisvaltion olemassaolo ja sen oikeutus ovat olleet sen koko itsenäisyyden ajan uhattuna sekä sen naapureiden että siihen vihamielisesti suhtautuvien muiden maiden ja tänään yhä useammin erilaisten ”ihmisoikeusjärjestöjen ja -aktivistien” toimesta.
Israelilla ja Suomella on ollut diplomaattisuhteet vuodesta 1950 ja maiden välit ovat erittäin ystävälliset. Tästä osoituksena ulkoministeriön twiitti 5.3.2022, jossa ulkoministeri Pekka Haavisto kiitteli Israelin silloisen ulkoministerin Yair Lapidin kanssa käymäänsä puhelinkeskustelua:
Ajankohtainen ja mielenkiintoinen keskustelu Israelin ulkoministeri Yair Lapidin kanssa Euroopan nykyisestä turvallisuustilanteesta. Hyvä tilaisuus vahvistaa erinomaisia Suomen ja Israelin kahdenvälisiä suhteita edelleen.
FM @Haavisto: Timely and interesting discussion with FM @yairlapid of Israel on the current security situation in Europe. Good opportunity to strengthen the excellent bilateral relations of 🇫🇮 and 🇮🇱 further.
— MFA Finland 🇫🇮 (@Ulkoministerio) March 5, 2022
Mistä näitä riittää?
Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben Zyskowicz käsitteli asiaa BenTV-kanavallaan 28.10. (suora lainaus):
Kaksi kuvataiteilijaa Terike Haapoja ja Yli-Vakkuri -niminen mies, ovat päättäneet yhtyä siihen jatkumoon, mikä monella taiteilijalla, näyttelijöillä ja muilla oli minun nuoruudessani, eli silloinhan he olivat kaikki stalinisteja, sellaisia poliittisesti lukutaidottomia ääliöitä.
Nyt nämä kaksi kuvataiteilijaa haluavat liittyä samaan jatkumoon. He ovat nimittäin lähettäneet Kiasma-säätiön hallitukselle avoimen kirjeen, jossa vaativat, että mun hyvä kaveri Poju Zabludowicz pitää erottaa Kiasma-säätiön hallituksesta.
No minkä vuoksi? No sen vuoksi, kun hän kannattaa Israelin valtiota ja tekee työtä sen puolesta. Tiedättekö taiteilijat? Minäkin kannatan Israelin valtiota. Pitäisikö mut sitten erottaa eduskunnasta samalla tavoin?
Eikö suurin osa kaikista juutalaisista ole Israelin valtion puolella? No pitäisikö nää juutalaiset sitten sen takia erottaa nykyisistä luottamustehtävistä tai jopa nykyisistä työtehtävistä?
Kuten alussa sanoin, mistä näitä hyödyllisiä idiootteja riittää?
Unelma juutalaisista vapaasta taideyhteisöstä
Taiteilijoiden kampanja on järkyttävä toisinto 1930-luvun Saksasta, missä turvallista tilaa alettiin kutsua sanalla Judenfrei.
Kävin kesälomamatkalla saksalaisen kuvataiteilijan Max Liebermannin (1847-1935) museossa Wannseessä Berliinin laitamilla ja tutustuin tämän aikansa johtavan impressionistin ja taidevaikuttajan elämään Berliinissä. Vuonna 1920 Liebermann valittiin Preussin taideakatemian puheenjohtajaksi, ja häntä juhlittiin 80-vuotissyntymäpäivänä vuonna 1927 suurella näyttelyllä, jonka yhteydessä hänet julistettiin Berliinin kunniakansalaiseksi ja huomioitiin Berliinin johtavan kuvalehden kansitarinassa.
Valitettavasti nämä julkiset tunnustukset jäivät varsin lyhytkestoisiksi. Adolf Hitlerin noustua valtaan tammikuussa 1933, natsit alkoivat välittömästi puhdistaa saksalaista kulttuurielämää juutalaisista ja saman vuoden toukokuussa Liebermann erosi taideakatemian kunniapuheenjohtajan tehtävästä, kun akatemiaa vaadittiin poistamaan juutalaisten taiteilijoiden teokset museoista ja näyttelyistä. Hänen kuoltuaan 87-vuotiaana v. 1935 hänen vaimonsa peri hänen taidekokoelmansa, jonka natsit muutamaa vuotta myöhemmin ryöstivät. Vain siksi, että Max Liebermann oli juutalainen.
Tällaista taideyhteisöä Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri tavoittelevat.
Never again!
Meidän, jotka kannatamme oikeudenmukaista kaikenlaisesta rasismista ja juutalaisvihasta vapaata yhteiskuntaa, tulee sanoa näille taiteilijoille ja heidän hengenheimolaisilleen kovaan ääneen: never again – ei enää koskaan!
Toivottavasti näihin sanoihin yhtyy mahdollisimman moni poliitikko, virkamies, museonjohtaja ja muu vaikuttaja.
Jotta me kaikki ymmärtäisimme, mistä tässä on kysymys, niin viittaan Suomenkin hallituksen hyväksymän Kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton (International Holocaust Remembrance Alliance, IHRA) antisemitismi-määritelmän viimeiseen kohtaan, jonka mukaan antisemitismiä on Juutalaisten pitäminen kollektiivisesti vastuullisina Israelin valtion teoista.
Lisäksi IHRA:n mukaan antisemitismiä on Kaksoisstandardien soveltaminen vaatimalla Israelilta käyttäytymistä, jota ei odoteta tai vaadita miltään muulta demokraattiselta kansakunnalta.
Jos ajatus kaksoistandardeista ei heti aukea, niin lue kirjoittamani artikkeli Jos Israel on apartheid-valtio, niin sitten on Suomikin.
