Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Viimeviikkoiseen syyslomaan mahtui monta kaunista hetkeä. Kävi vieläpä niin, että kaikilla kolmella lapsella sattui olemaan viikonmittainen koulutauko. Tavallisesti yhteisiä lomapäiviä on ollut maksimissaan kaksi. Ajoimme Puumalan mökille. Saimaan rannalla vietetyt päivät olivat kuulakkaan kauniita, eikä niiden kylmyyskään haitannut. Öinen tähtitaivas oli niin kirkas, etten edes muistanut tähtiä olevan taivaalla niin paljon! Niitä oli ihmeellistä ihailla.
Kiipesimme yhdessä läheiselle vuorelle. Sellaiseksi nyppylää voisi kaiketi nimittää, sillä rinteen seinämä oli niin jyrkkä, etteivät metsätyökoneetkaan olleet päässeet sen laelle. Koskemattomiksi jääneet jykevät männynrungot ja varvikko muodostivat lähes täydellisen yhtälön. Olisin voinut viettää kukkulalla aikaa vaikka kuinka kauan.
Palasin lomaviikon aikana tutun ajatuksen äärelle: kaiken monimutkaisuuden ja jatkuvan kasvun tavoittelemiseen liittyvän hälinän keskellä kauneimmat asiat ovat ilmaisia. Ihminen on lopulta yksinkertainen, syvimmät onnen tunteensa maksuvapaista asioista irtisaava luojankuva. Jumalan ja ihmisten väliset läheisyyttä rakentavat keskusteluhetket, kaunis järvimaisema tai tulen lepattava liekki eivät maksa mitään.
Ilmaiseksi tärkeimpien asioiden hankkiminen ei ole Vanhan testamentin kirjoittajillekaan vieras. Esimerkiksi Jesajan kirjassa ihmiseltä kysytään, miksi hän antaa rahaa maksuksi siitä, mikä ei ravitse. Ihmettelen usein, miten paljon Raamatussa puhutaan maallisista asioista – ruuasta, syömisestä ja kylläisyyden tunteesta. Sitä ihminen ainakin kokkiohjelmien runsaslukuisuudesta päätellen vimmaisesti havittelee. Jumala sanoo: Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Viime viikolla koin, että eteeni aseteltiin joitakin noista parhaista herkuista. Ravinnosta, jossa on maallinen ja taivaallinen maku. Kiitollinen mieli auringon valosta, koivujen valkeista rungoista ja läheisimpien ihmisten läheisyydestä vahvistivat käsitystäni pyhien asioiden äärelle pysähtymisen tärkeydestä. Ne muistuttivat, millaista tekoa olemme. Ihminen on kuin ruoho, joka kukoistaa vain hetken. Mittasuhteiden mielessä pitäminen kertoo: Sinä Jumala, minä ihminen. Ja sinä tiedät, mikä minut todella ravitsee.
Radio Dein päivän blogi 22.10.
