Kirjoittanut
Suomen teologisen instituutin pääsihteeri ja Perusta-lehden päätoimittaja.Viime aikoina on puhuttu paljon cancel-kulttuurista eli vaientamiskulttuurista, jossa ihmisiä pyritään vaientamaan ja heille pyritään saamaan jopa potkuja työpaikastaan, jos he ovat joissakin kysymyksissä väärää mieltä. Nyt tuo kulttuuri näyttää pesiytyneen evankelisluterilaisen kirkon sisälle.
Perusta-lehden numerossa 1/2021 julkaisimme Ilkka Kurjenmäen artikkelin ”Avioliiton muuttumisen lyhyt historia – miten sukupuolineutraali aatemaailma valloitti avioliiton ja syrjäytti perinteen”. Teksti on luettavissa kokonaisuudessaan täällä. Se on asiallinen ja mielenkiintoinen kuvaus siitä, mitä avioliittorintamalla on muutaman vuosikymmenen aikana tapahtunut.
Reaktiot tekstin ympärillä ovat olleet sitäkin mielenkiintoisemmat. Ensimmäiseksi on huomattava, että Kurjenmäen tekstit olivat Kotimaan blogissa useamman kuukauden, jossa niihin ei juurikaan reagoitu. Kun tämän vuoden alussa julkaisimme tekstin myös Perustassa, alkoi iso mylly pyöriä.
Ensiksi artikkeli noteerattiin erilaisissa kirkollisissa keskusteluryhmissä. Ainakin Facebookin Kirkko ja yhteiskunta -ryhmässä Kurjenmäen tekstistä nousi pari kolmekin lankaa, joista yhden aloittaja poisti. Näissä langoissa tutut lähinnä pääkaupunkiseudun liberaalit kirkolliset vaikuttajat kävivät ruotimaan asiaa. Kurjenmäen potkuista vihjailtiin avoimesti. Esimerkiksi Johanna Korhonen tunnusti siellä suoraan, että valitti tekstistä Kurjenmäen esimiehelle. Valituksia esimiehelle tuli ilmeisesti useampia. Kirkollinen ajojahti saatiin käynnistettyä ja esimiehelle luotua kovaa painetta.
Näissä keskusteluissa Korhonen mm. totesi: ”Niin pitkällä ei olla, että keskusteltaisiin siitä, miten Ilkka Kurjenmäen arvomaailmaa edustava henkilö ylipäätään voi toimia seurakuntayhtymän johtavana perheneuvojana. Kuinka kukaan Kurjenmäen asettamasta normista poikkeava henkilö voi luottaa häneen perheneuvojanaan, kun hänen ajatusmaailmansa nyt tunnetaan?”
Sari Roman-Lagerspetz komppasi häntä: ”Jos Oulun seurakuntayhtymässä pidettäisiin sateenkaariperheiden ja seksuaalivähemmistöjen julkista halventamista vakavana asiana niin en usko, että Kurjenmäen sallittaisiin edelleen jatkaa perheneuvonnan johtajana, varsinkin siis kun Kurjenmäki ei sanoudu irti puheistaan vaan jatkaa samoilla linjoilla tässä Kalevankin jutussa.”
Tämä toiminta asettuu varsin erikoiseen valoon siihen nähden, että Korhonen kirjoitti vastikään Helsingin Sanomiin (14.2.) kolumnin, jossa hän vastusti sitä, että kaikki pakotettaisiin ajattelemaan samalla tavalla. Siinä hän mm. sanoi toisinajattelijoista: ”He eivät ole pahoja. He eivät ole tulleet hulluiksi. Pohjimmiltaan he eivät vihaa ketään. He haluavat maailman, joka ei ole ihan niin sekava ja vaikea kuin tämä nykyinen. Ehkä se ei olisi haitaksi muillekaan.”
Myös maakuntalehti Kaleva teki aiheesta ison jutun otsikolla: ”Oulun seurakuntien johtavan perheneuvojan avioliittokirjoitukset herättivät Kirkkohallituksen ja johtivat puhutteluun – Kirkon työntekijän tehtävä ei ole arvottaa, onko ihmisellä vääränlainen suhde tai perhemuoto.” Asian käsittely on ilmeisesti vielä kesken. Vaikka nyt kävisikin niin, että tästä ei mitään muita seurauksia olisi, on selvää, että toimintalogiikaltaan kyse on nimenomaan cancel-kulttuurista, jossa väärää mieltä olevalle yritetään saada potkut.
Englantilaisen toimittajan Toby Youngin mukaan toisinajattelijoiden vaientamiseksi tarkoitetut kampanjat noudattavat lähes aina samaa kaavaa. Huomataan joku, joka poikkeaa sallitusta ajattelusta. Sosiaalisessa mediassa pöyristytään ja herätetään joukkoliikettä kyseistä henkilöä vastaan. Yleensä se lähtee varsin pienestä aktivistijoukosta liikkeelle. Vääränlaista ajattelua esittäneestä kannellaan esimiehille ja yritetään hommata hänelle potkuja. Samalla kohteen asemaan intersektionaalisessa sortohierarkiassa kiinnitetään huomiota. Toisin sanoen, jos olet valkoinen heteromies, joka on sanonut jotain ei-sallittua, sinulla ei ole juuri mahdollisuuksia puolustautua, koska olet lähtökohtaisesti sortavan luokan jäsen. Lopuksi kohdehenkilö pyritään eristämään ja hänestä tekemään niin paha ihminen, niin että myöskin samalla tavoin ajattelevat ottavat häneen etäisyyttä. Tämän jälkeen juhlitaan avoimesti voittoa.
Thorneloen yliopiston apulaisprofessori Jason Lepojärven mukaan cancel-kulttuuri on eräänlaista aikuisten koulukiusaamista. Sen puitteissa ihmisiä pyritään rankaisemaan kohtuuttomasti tahattomista virheistä tai harhaoppisena pidetystä mielipiteestä. Nytkin Kurjenmäki kirjoitti tekstin, joka ei millään tavoin ole kirkon tunnustusta vastaan. Silti häntä halutaan rangaista kohtuuttomasti ja hänelle vaaditaan jopa potkuja sosiaalisen median ryhmissä.
Ilmeisesti tästä halutaan ennakkotapausta. Se tekisi selväksi, että kirkossa ei saa julkisesti kirjoittaa avioliittoasioista enää perinteisen mielipiteen mukaan, varsinkaan jos olet missään merkittävässä virassa kirkossa. Halutaan luoda pelon ilmapiiri, jossa vain yksi näkökanta on sallittu.
Työnantajan puolelta pitäisi nyt olla hyvin tarkkana. Cancel-kulttuuri johtaa kirkollisen sananvapauden kaventumiseen ja vääristyneeseen vallankäyttöön. Lepojärvi esittääkin muutaman teesin, joilla sitä voi vastustaa. Lepojärven mukaan aina kun cancel-kulttuuria kohdataan esimiesten tulisi puolustaa työntekijöitään. Toiseksi meidän tulisi opetella sietämään erimielisyyttä ja olemaan rohkeita. Kaikkien – myös eri mieltä olevien – tulisi puolustaa niitä henkilöitä, joita maalitetaan. Neljäntenä Lepojärven mukaan tulisi opetella pyytämään ja antamaan anteeksi hyvin. Se tarkoittaa, että anteeksi ei pidä pyydellä silloin kun siihen painostetaan, vaan ainoastaan silloin, jos on oikeasti tehnyt väärin.
Perusta-lehdessä seisomme kristillisen, raamatullisen ja ekumeenisen avioliittonäkemyksen takana, tuli mitä tuli. Emme pelkää liberaalin kirkollisen aktivistiryhmän ajojahteja, peruutuskampanjoita emmekä mitään muitakaan vääristyneen vallankäytön muotoja, joilla meihin pyritään vaikuttamaan. Tahdomme olla rakentamassa sellaista kirkkoa, jossa papit saavat käydä teologista keskustelua pappislupauksensa asettamissa rajoissa ilman uhkaa työpaikkansa menettämisestä.
Santeri Marjokorpi
Perusta-lehden päätoimittaja
