Tänään

Näin kirjoitti tanskalainen filosofi, teologi ja kirjailija Søren Kierkegaard (1813-1855) pohtiessaan jouluevankeliumin jaetta.

Moni voisi luulla, että Jumalalle, jolle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä, ”tänään” olisi merkityksetön ajan määre. Näin ei kuitenkaan ole. Kaiken Luojalle myös hänen luomansa aika, sen yksikin hetki saati kokonainen ”tämä päivä” on merkityksellinen.

Vanhan testamentin Joosua puhui Israelin heimoille ja pyysi heitä valitsemaan ”tänä päivänä”, ketä he palvelevat. Pitkän selittelyn jälkeen kansa vastasi: ”Me tahdomme palvella Herraa.”

Samalla tavalla ihminen on tänään valinnan edessä kohdatessaan seimeen syntyneen, ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan.

Monelle kokemus on yhtä uusi kuin Betlehemin paimenille. Moni kuulee Jeesuksesta ensimmäisen kerran.

Israelin hurskaille Jumalan ihmiseksi tuleminen oli toiveiden täyttymys ja hartaan odotuksen päätös. Jouluyönä siitä tuli historiallinen tosiasia. ”Tänään” on myös jatkuva preesens, sillä Messiaassa mennyt, nykyinen ja tuleva kohtaavat joka hetki siellä, missä hänet otetaan vastaan.

Toinen luterilainen teologi ja kirjailija, saksalainen Helmut Gollwitzer (1908-1993) on sanonut, että ”sanasta ’teille’ käy ilmi, että sanoma kohdistuu väistämättä kuuntelevaan ihmiseen uskoa vaatien. Niinpä usko merkitseekin sitä, että sallimme sanottavan: Kristus-tapahtuma koskee myös minua tässä ja tänään, se on minut kohtaava pelastus ja ilo.”

Gollwitzer jatkaa: ”Samalla tuo ’teille’ lähettää meidät liikkeelle kohti toisia ihmisiä. Paimenille kerrottiin, että heille julistettu sanoma kuuluu kaikelle kansalle. Sen tähden heistä tuli sanan palvelijoita: he lähtivät viemään ilosanomaa eteenpäin.”

Meidän tehtävämme on paimenten tavoin lähteä liikkeelle ja jakaa kuulemamme joulun ilosanoma eteenpäin. Sillä vielä on niitäkin, jotka eivät ole kuulleet: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.