Kaivoin kirjahyllystä Aapeli Saarisalon kirjoittaman Aurora Karamzinin elämäkerran. Vanha opus imaisi heti mukaansa, vaikka olen lukenut lukuisia teoksia tuon kuuluisan kaunottaren ja hyväntekijän elämästä. Karamzin oli aikansa julkkis, jonka tulemiset ja menemiset kiinnostivat kansaa. Hän tunsi Venäjän hovin ja muut aikansa merkkihenkilöt. Ennen muuta hän tuli tunnetuksi Diakonissalaitoksen perustajana.
Moni 1800-luvulla syntyneistä, edelleen toiminnassa olevista kristillisistä avustus- tai nuorisojärjestöistä perustettiin silloisen yläluokan hengellisen havahtumisen seurauksena. Vuosisadalla kiinnitettiin huomiota niin vankien ja työläisten kurjiin oloihin, puutteelliseen terveydenhuoltoon kuin nuorison joutilaisuuteenkin. Työtä tehtiin rukouksen ja syvän hengellisen palon siivittämänä.
Auroran auttamistyön sysäsi liikkeelle Keski-Euroopassa ja Venäjällä lähes 40 vuoden ajan yläluokkaa herätellyt lordi Radstock. Hän piti salonki-iltoja myös täällä meillä, Helsingin silloisilla laitamilla, nykyisin kaupunginmuseona toimivassa Hakasalmen huvilassa. Iltojen ytimessä oli sanoma armosta ja sovituksesta, joka oli tarjolla jokaiselle ikään ja säätyyn katsomatta. Ymmärrys Jumalan hyvyydestä monin tavoin ahtaalle ajettua ihmistä kohtaan synnytti yläluokassa ahkeraa toimintaa. Moni varakas sijoitti omaisuutensa ja tarmonsa Radstockin julistuksen seurauksena muiden auttamiseen.
Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi on edelleen kristillisen julistuksen kovaa ydintä. Se on koodattu siihen sen alusta saakka. Jeesus kiinnitti huomiota ympärillään olevien fyysiseen olemukseen ruokkimalla ja parantamalla. Samalla hän vastasi ihmisen hengellisiin tarpeisiin julistamalla syyllisen syyttömäksi. Näin hän putsasi pöydän kaikesta siihen kertyneestä roinasta ja antoi mahdollisuuden elämän uudelleen rakentamiseen.
Kristillisen kutsumustyön tavoite on yhä sama: tuoda oman vaikutuspiirin puitteissa lievitystä havaittuun hätään. Synnin runtelemassa maailmassa aina jokin kohta on väistämättä rempallaan. Joka päivä meidät lähetetään eri tavoin kärsivien luokse. Olivatpa apua tarvitsevat sitten perheitä, pareja ja lapsia, työttömiä, sairaita tai maahanmuuttajia. Työtä on paljon, tekijöitä usein vähemmän kuin tarvitaan. Mitä jos tänään rukoilisit ja kysyisit, kuka ympärilläsi olevista kaipaisi katsettasi, sanojasi tai apuasi. Tässä olen, lähetä minut.