Kirjoittanut
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja entinen europarlamentaarikko.Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.
Blogisarja Isä meidän -rukouksesta jatkuu kohdasta tapahtukoon sinun tahtosi. Ehdottaako tämä rukouksen kohta meitä luopumaan omasta tahdostamme, luopumaan ylipäänsä tahtomisesta ja alistumaan Jumalan tahtoon?
Kysymykseni paljastaa jotakin omasta traumahistoriastani, jokaisella sukupolvellahan löytyy sellaisia. Tämän päivän kuusikymppiset ovat olleet nuoria seitsemänkymmentäluvulla. Tuohon aikaan kristillisissä piireissä puhuttiin usein Jumalan ykköstahdosta ja jännitettiin, jos ei ollakaan siinä. Elämä näyttäytyi sarjana aika pelottavia valintoja, ja pelottavin oli mielestäni ajatus, etten onnistuisikaan pysymään Jumalan tahdossa. Jumalan tahto oli kuin raide: jos siltä oikealta, parhaalta putoaa, se on ikuista etääntymistä Hänestä. Ja miten Jumalan tahto löydettiin? Tekemällä lähinnä sitä, mitä itse ei ainakaan tahdo. En yhtään kysynyt itseltäni, mitä minä tahdon, vaan arvuuttelin vain, mitä Jumala tahtoo.
”Kokemusmaailmastani puuttui se hellyys, jonka nykyään näen Jumalan tahdossa: Hän ei olekaan aikatauluja vahtiva junansuorittaja ja vaihdemies, jonka reitiltä pudonnut joutuu tyytymään ikuiseen sekundaan.”
Kirjassa Isä meidän teologian tohtori Tapio Saraneva on esittänyt hyviä näkökulmia tällaiseen ajatteluun. Hänen mukaansa alistuminen on huono sana kuvaamaan suostumista Jumalan tahtoon. Kristitylle Jumala on isä, joka tahtoo lapselleen pelkkää hyvää. Siksi raamattu käyttää alistumisen sijaan sanaa kuuliaisuus. Sanan sävy on aivan toinen. Alistumisessa ihminen luopuu omasta tahdostaan, kuuliaisuudessa ihmisen tahto on aktiivinen. Jumala tahtoo, että tahdomme. Hän ei halua murtaa tahtoamme. Tahdoton, vailla itsetuntoa oleva ihminen on sairas, rampa, jonka Jeesus haluaa parantaa. Jeesus itse saattoi kysyä kohtaamaltaan ihmiseltä: Mitä tahdot, että sinulle tekisin. Jeesus myös vahvistaa parannetun itsetuntoa sanomalla, että hänen uskonsa on parantanut hänet.
Koska Jumala on rakkaus, Jumalan tahtoon suostuminen on jotakin, joka on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Ulkonaisesti Jumalan tahtoon suostuminen voi viedä meitä kärsimyksiin, mutta lopputulos on ihmisen kannalta paras mahdollinen. Toki elämässämme on niin, että tämä “paras” jää usein uskon varaan, emmekä välttämättä pitkään aikaan näe, miksi jokin asia olisi parasta. Tällaisissa elämänvaiheissa uskonkuuliaisuus onkin luottamista Jumalan hyvyyteen, vaikkei tämä hyvyys olekaan välittömästi nähtävissä.
Jumalan tahdon ja ihmisen oman tahtomisen välinen jännite osoittaa myös sen, miksi oppi Pyhästä Hengestä on luovuttamaton osa kristillistä uskoa. Pyhän Hengen voimasta Jumala itse vaikuttaa meissä sisältäpäin, että haluamme itse samaa mitä Jumala haluaa. Jumalan tahdon noudattaminen ei riko ihmisen minuutta, vaan sillä on psyykeä eheyttävä vaikutus.
Nyt ymmärrän, että nuoruuden jumalakuvassani oli suuria ongelmia. Kokemusmaailmastani puuttui se hellyys, jonka nykyään näen Jumalan tahdossa: hän ei olekaan aikatauluja vahtiva junansuorittaja ja vaihdemies, jonka reitiltä pudonnut joutuu tyytymään ikuiseen sekundaan. Hän on elävä Luoja, joka luo koko ajan uutta. Myös virheistämme ja erheistämme hän kykenee tekemään kaikkein kauneimman tarinan. Niin kuin äiti Juliana Norwichilainen lohduttavasti sanoo: kaikki kääntyy hyväksi, kaikki ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi. Siksi rukoilemme turvallisin mielin: tapahtukoon sinun hyvä tahtosi.
Eija-Riitta Korhola käsittelee Isä meidän -rukousta Radio Deissä torstaisin klo 8.45 ja 12.50.
Lue Isä meidän -rukousta käsittelevän Eija-Riitta Korholan blogisarjan aiemmat osat:
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”
