Kirjoittanut
Pahuuden tarttumisesta saamme päivittäinen havaintoja. Pahimmillaan pahuus näkyy siellä, missä sitä hillitsevät rakenteet pettävät. Nämä rakenteet ovat sekä ihmisen sisällä että hänen ulkopuolellaan. Kun ihmiset joutuvat vihan tai ahneuden valtaan ja tieteävät, että kiinni jäämisen pelkoa ei ole, silloin he voivat syyllistyä hirvittäviin tuhotöihin ja julmuuksiin. ”Mitä isot edellä, sitä pienet perässä” pitää täysin paikkansa. Ihmiset seuraavat sinne, minne joukot ja auktoriteetit heitä vievät. Myös viihteen väkivaltaiset mallit vaikuttavat tutkimusten mukaan kielteisesti niihin lapsiin ja nuoriin, joiden sisäiset rakenteet ovat heikkoja. Koska sekä biologia että kulttuuri sallii pojille ja miehille enemmän aggressiivisuutta kuin tytöille ja naisille, he ovat suuremmassa vaarassa.
Entä hyvyys? Seuraavatko ihmiset hyviä malleja ja esimerkkejä? Sosiaalipsykologit ovat tehneet paljon tutkimuksia, joissa tutkimukseen osallistuneet henkilöt ovat ensin nähneet jonkin hyvän teon, jonka jälkeen he ovat itse joutuneet vastaavaan tilanteeseen. Hyvän teon näkeminen lisää huomattavasti omaa auttamista. On paljon vaikeampi olla antamatta rahaa johonkin keräykseen, jos joku on juuri edellä antanut. Onneksi tällaista hyvien tekojan tarttumista tapahtuu jatkuvasti myös arkielämässä. Avuliaan ihmisen malli saa meistäkin parhaat puolet esiin.
Ihmisen perusluonnosta on vuosituhansien aikana esitetty monenlaisia arvioita. Useimmiten ihminen on kuvattu hyvin itsekkääksi, jopa tuhoavaksi olennoksi. Biologiassa puhutaan itsekkäistä geeneistä, teologiassa perisynnin turmelemasta ihmisestä. Tämä voi johtaa pessimismiin ja itseään totetuttaviin ennusteisiin. Jos ihminen on itsekäs ja paha, häneltä ei voi odottaa mitään hyvää. Miksi ihmisen pitäisi toimia omaa luontoaan vastaan? Onneksi uusimmat biologian ja psykologian tutkimukset ovat osoittaneet, että myös toisen ihmisen tukeminen ja auttaminen on ihmiselle luontaista. Tätä luontaista taipumusta pitää tukea kaikin mahdollisin keinoin.
Sekä sisäiset että ulkoiset rakenteet ovat tarpeen silloin, kun hyvyyttä halutaan edistää. Sisäiset rakenteet eivät kehity, ellei kulttuuri niitä jatkuvasti opeta. Nykyajan kulttuuri tarjoaa kovin ristiriitaisia viestejä. Arvostamme yhä auttamista ja hyväntahtoisuutta, mutta siedämme ja jopa arvostamme myös sellaisia malleja, jotka heijastavat ihmisen itsekkyyttä ja häikäilemättömyyttä. Mielihyvää ja itseään toteuttavasta elämätyylistä on helppo ajatua sellaiseen elämään, jossa muut ihmiset nähdään vain välineinä eikä lähimmäisinä.
Kristinuskon mukaan ihminen voi tunnistaa oman itsekkyytensä ja tehdä parannusta. Silloin mallina on Jeesuksen osoittama hyvyys kärsivää ihmistä kohtaan. Monia on koskettanut syvästi kertomus Laupiaasta samarialaisesta, joka osoitti todellista hyvyyttä ryöstettyä ja pahoinpideltyä miestä kohtaan. Jeesus ei kertonut tätä esimerkkiä vain viihdyttääkseen kuulijoitaan, vaan hän uskoi, että Laupiaan samarialaisen hyvyys voi tarttua, kunhan vain annamme sille tilaa ja kannustamme toisiamme siihen.
