Hyvät: Vuoden Kristillinen kirja 2024 on Pirjo Kotamäen säeromaani Paavo Ruotsalaisesta – ”Kun kannen avaa, niin sisältö pääsee yllättämään”

Tarvitseeko tieteeseen luottava Jumalaa?

 

Kun tapaan professoreita Kiinan parhaissa yliopistoissa, he joskus kysyvät: “Miten voit vielä tieteen ja tekniikan aikakaudella uskoa Raamatun vuosituhansia vanhoihin kertomuksiin, myytteihin ja ihmeisiin?”

Vastaan heille: Rakastan tiedettä. Pyrin lukemaan eri tieteiden tuloksia niin paljon kuin kykenen. Tieteellinen tieto on todellakin parantanut elämämme laatua erittäin paljon. Mutta tieteellä on rajansa. Voin mainita neljä erittäin tärkeää kysymystä, joihin tiede ei voi nyt eikä edes tulevaisuudessa vastata.

IK-opisto neliöb. 21.10.-3.11.

Ensinnäkin, uskonnot eivät ole tieteen vahvistumisen myötä katoamassa maailmastamme, 90% maailman asukkaista on jollain tavoin uskonnollisia. Suurin syy tähän on se, että ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä ajatusta annihilaatiosta, täydellisestä olemattomuuteen, tyhjyyteen tipahtamisesta. Ihmissydämessä on kaipuu jatkuvaan hyvään olemassaoloon.

Meidän on mahdotonta hyväksyä ajatusta, että kaikki se rakkaus, hyvyys, kauneus ja kaipaus, jota koemme elämässämme toisten kanssa, haihtuisi olemattomuuteen. Tällainen tuntuu mielettömältä, lohduttomalta.

Tiede ei anna ratkaisua ikuisen hyvän elämän kaipuuseen. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus antaa meille historiallisesti ja fyysisesti hyvin perustellun ja siten parhaan toivon ikuisesta olemassaolostamme.

Tiede ei anna syntejä anteeksi eikä muuta persoonan perusominaisuuksia paremmiksi.

Toiseksi, ihmisen historiaa on aina riivannut pahuuden rutto. Historia on kirjoitettu väkivallalla, ihmisverellä. Mikä vapauttaisi ihmisen vallanhimon, petoksen, ylpeyden, vihan ja itsekeskeisyyden tuhoavasta taudista? Tiede ei voi tätä ratkaista.

Vain Jumalan armon ja Pyhän Hengen voimakas vaikutus ihmissydämeen voi viedä ylpeydestä nöyryyteen, itsekeskeisyydestä ja vihasta rakkauteen. Tiede ei anna syntejä anteeksi eikä muuta persoonan perusominaisuuksia paremmiksi.

Kolmanneksi, tiede ei voi vastata kysymykseen: Mikä tekee ihmisen aidosti onnelliseksi? Mihin minun kannattaisi pyrkiä elämässäni? Mikä on oikein ja hyvää elämässä? Tähän kaikkeen tarvitsemme uskoa siihen hyvyyteen ja rakkauteen, joka Jumala itse on.

Neljänneksi: Miksi ylipäätään olemme olemassa? Miksi maailmankaikkeus on olemassa? Sehän ei ole välttämätön? Oli aika, jolloin ei ollut mitään – mistä kaikki sai alkunsa? Tiede nojaa 14 miljardia vuotta sitten tapahtuneeseen alkuräjähdykseen.

Mutta jos menemme tämän taakse: Mikä teki Big Bangin mahdolliseksi? Mistä energia? Mistä intelligenssi ja lainalaisuudet, jotka mahdollistivat maailmankaikkeuden?

Uskon vastaus on Luoja, joka ilmoittaa nimekseen ”Minä olen se, joka minä olen”. Hän on itsessään oleva tosiolevainen, ilman syytä, alkua tai loppua. Hän on itse oleminen, kaiken muun olevan alkusyy ja ylläpitäjä. Hänen perusominaisuutensa on rakkaus, joka lahjoittaa meille sen, mikä meiltä muuten puuttuisi – nimittäin oman olemassaolomme.

Monet kiinalaiset professorit minua kuultuaan sanovat: ”Toivon, että minullakin olisi usko.”