Kirjoittanut
Kansalaisaloite niin sanotusta tasa-arvoisesta avioliittolaista ei saanut eduskunnan lakivaliokunnan tukea. Se oli mielestäni hyvä päätös.
Nyt syksyllä asia siirtyy – niin kuin sanotaan – suureen saliin eli täysistunnon käsittelyyn. Jos enemmistö kansanedustajista on toista mieltä kuin lakivaliokunta, asia siirtyy seuraavaksi suureen valiokuntaan, joka tekee asiasta mietinnön. Sitten se palaa eduskunnan täysistuntoon.
Näin se demokratia toimii.
Valitettavasti demokratia ei tunnu toimivan yhtä hyvin kaikilla osa-alueilla kuin byrokratiassa. Demokratian ytimessä olevan vapaan keskustelun ja erilaisten mielipiteiden kunnioittamisessa on nimittäin mielestäni suurta tasa-arvovajetta. ”Vääriä” ajatuksia ja mielipiteitä tasa-arvoisesta avioliittolaista saa vapaasti ja julkisesti julistaa joko toisarvoisiksi tai täysin arvottomiksi. Ja niitä ajatuksia ja mielipiteitä tukevia arvoja saa taputusten saattelemina ivata parhaansa mukaan.
On syntynyt ilmapiiri, joka hengeltään muistuttaa – tai ehkä peräti vastaa – ilmapiiriä, jossa Neuvostoliiton aikaisessa Suomessa käytiin ulkopoliittista keskustelua. Siinä ilmapiirissä ei saanut olla kuin yksi mielipide. Siinä ilmapiirissä ei tarvinnut perustella oikeansuuntaisia mielipiteitä ja kannanottoja. Eikä tarvinnut kuunnella ja vielä vähemmän kunnioittaa poikkeavia näkemyksiä.
Konkreettinen osoitus tästä yhtä totuutta julistavasta kulttuurista löytyy työhuoneeni seinältä. Siinä on SETA:n minulle jo vuonna 2002 myöntämä kunniarotta-diplomi. Seksuaalista tasa-arvoa ajava yhdistys osoitti näin suvaitsevaisuuttaan minua ja kaikkia meitä kohtaan, jotka pidämme avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona. Ja jotka puhumme siitä ja perustelemme näkemystämme luomiskertomuksella ja sillä, että vain tällainen avioliitto on Jumalan tahdon mukainen liitto.
Me emme voi sille mitään, jos meitä ei kuunnella eikä kunnioiteta. Mutta ratkaisu ei ole se, että vaikenemme tai taivumme. Ainakin minä olen valmis antamaan tasa-arvoista avioliittolakia ajaville täyden oikeuden toimia ilman minun ivaavia kommenttejani. Samalla vaadin itselleni ja kaikille meille kristillistä avioliittoa puolustaville saman oikeuden tulla kuulluksi mieliteinemme ja perusteluinemme.
Jumalan sanalla ehkä ei ole suurtakaan merkitystä suurelle enemmistölle ja keskustelussa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Minulle Jumalan sanalla on ratkaiseva merkitys ja katson oikeudekseni odottaa, että saan ja voin olla sitä mieltä. Ilman ivallisia tai ylimielisiä kommentteja.
Valitettavasti vaatimus tasa-arvoisesta keskustelukohtelusta on suunnattava myös omalle kirkolleni. Myös kirkon sisällä puhaltaa tässä keskustelussa neuvostoliiton aikaisia kylmiä tuulia. Ja myös kirkon sisällä tuntuu olevan valmiutta kuunnella ja kunnioittaa niin sanottua ajan henkeä enemmän kuin mitään muuta. Ja toimia sen mukaan.
Nyt on rukoiltava rohkeutta ja viisautta niin kirkolle kuin itse kullekin.
