Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaJoskus saa itsensä kiinni tekemästä yllättäviä asioita. Minulle kävi niin joitakin kuukausia sitten kulkiessani aamuisella reitilläni lahjatavaraliikkeen ohi. Näyteikkunaan oli laitettu esille sisustustauluja, joissa oli enemmän tai vähemmän hauskoja tai puhuttelevia englanninkielisiä tekstejä. Katseeni osui tauluun, jossa oli lause Today is going to be a great day. Monien muiden taulujen sommittelut ja värit miellyttivät minua enemmän ja tekstitkin tuntuivat istuvan paremmin mielenmaisemaani. Huomasin kuitenkin palaavani yhä uudestaan tuijottamaan pientä räikeää ja rumaa taulua, joka julisti rohkeasti, että tästä päivästä tulisi aivan mahtava.
Today is going to be a great day. Lause oli naiivi ja raivostuttava mutta samaan aikaan aivan itkettävän ihana, eikä se jättänyt minua rauhaan. Iltapäivällä kiiruhdin taas kaupan luo ja katsoin jännittyneenä ikkunaan: olisiko taulu edelleen siellä? Siellähän se oli, kuin minua odottaen. Ja vielä alennettuun hintaan – tämän täytyi olla johdatusta! Hetken tuijotimme taulun kanssa toisiamme intensiivisesti silmästä silmään, ja ostopäätös oli tehty.
Kotona esittelin uusinta hankintaani tyttärelle, joka oli tullut käymään. Sain kuulla, että tekstein somistetut sisustustavarat olivat menneet pois muodista jo kauan sitten. – Mutta ihan kivahan se on, jatkoi tytär lohduttavasti. Tiesin kuitenkin, että en ollut etsinyt muodikasta sisustuselementtiä, vaan jotakin aivan muuta. Taulun teksti veti minua vastustamattomasti puoleensa, koska tunsin sen huokuvan jotakin, jota minulta puuttui ja jonka tarpeessa olin.
Joulupäivällisellä perheen kesken kertailimme, mitä kaikkea mennyt vuosi oli tuonut tullessaan ja mitä odotimme uudelta alkavalta vuodelta. Nuorilla visioita ja unelmia ja juhlimisen aihetta riitti. Yksi oli juuri valmistunut ammattiin, toinen oli aloittamassa unelma-alansa opiskelua. Kihlapari valmisteli lähestyviä häitään. Työelämässä oli koettu onnistumisia ja saatu laajempia vastuita. Musiikkiharrastus oli saanut siivet alleen ja sen tuotokset noteerattu jopa toisella puolella maailmaa. Kalkkunan, kinkun ja rosollin lomassa pöydässä vilisi uusia maisemia, uusia mahdollisuuksia ja uusia innostavia haasteita. Me kaksi vanhemman sukupolven edustajaa, minä ja mieheni, sen sijaan katselimme alkavaan vuoteen kuin pienestä kurkistusreiästä, joka jätti näkökenttämme ulkopuolelle niin uudet maisemat, mahdollisuudet kuin haasteetkin. Mummun ja vaarin mielessä siintelivät lähinnä kesä ja mökkikausi. Vaikka olihan meillä toki pitkän tähtäimen tavoitteitakin: nuo auvoiset eläkevuodet, aah!
Jälkipolvi totesi, että olemme Rapanhapakkoja, ja minä kuulemma vielä vaariakin toivottomampi tapaus. Muistathan tuon Narnia-kirjoista tutun hahmon, jonka lasi ei ole ainoastaan puoliksi tyhjä vaan todennäköisesti myös säröillä ja valumassa auttamattomasti kuiviin. Rapanhapakon järkähtämätön pessimisti ei pety -elämänasenne saisi pyhimyksenkin raivohulluuden partaalle, jos hänet olisi pakotettu viipymään tämän seurassa.
Olen Rapanhapakko, myönnän. Ja ymmärrän, että juuri siksi tarvitsin lauseen Today is going to be a great day tarjoamaa vastalääkettä. Taulu toimi vitamiinipillerin tavoin, ja vitamiini, jonka puutteessa olin, oli elämän jano ja nälkä.
Uusi vuosi on alkanut. Henri Nouwen kirjoittaa hartauskirjansa Rakastettu on nimesi vuoden ensimmäisen päivän tekstissään: ”On tärkeää oppia suhtautumaan jokaiseen päivään, jokaiseen tuntiin, jopa jokaiseen minuuttiin niin, että ne voivat olla uusia alkuja, ainutlaatuisia mahdollisuuksia aloittaa kaikki alusta. Kuvittele, millaista olisi, jos voisimme elää jokaisen hetken niin, että se tihkuisi uutta elämää. Kuvittele, millaista olisi, jos voisimme elää jokaisen päivän niin, että se olisi täynnä mahdollisuuksia. Kuvittele, millaista olisi, jos voisimme elää alkavan vuoden niin, että kuulisimme äänen sanovan: ’Minulla on sinulle lahja, enkä malta odottaa, että näet sen!’ Kuvittele, millaista se olisi.” (Henri J. M. Nouwen, Rakastettu on nimesi. Suomentanut Kirsi Nisula. Kirjapaja 2020, s. 11.)
”Elää jokainen hetki niin, että se tihkuisi uutta elämää” – kunpa osaisinkin! Mutta sanotaan, että pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella. Ensimmäisen varovaisen askeleen uuteen suuntaan otin varmasti sinä hetkenä, kun päätin ostaa tuon ärsyttävän mutta oudon kiehtovan taulun. Asetin sen esille paikkaan, jossa se nyt vähä vähältä nakertaa suuremmaksi sitä kurkistusreikää, jonka läpi elämääni katselen. Today is going to be a great day? ehdottaa taulu minulle joka aamu, ja lauseen lopussa voi vielä kuulla kysymysmerkin. Mutta odotan sitä aamua, kun tämä lause on minulle totta.
