Osallistuin viime kuussa Thaimaassa pidettyyn konferenssiin, jossa käsiteltiin, miten tekniset ratkaisut ja media voivat auttaa kristillisen lähetystyön etenemisessä. Konferenssin ydinjärjestäjänä on jo vuosia toiminut SIL (Summer Institute of Linguistics), koska lukutaito- ja raamatunkäännöstyössä on tarvittu teknologiaa kielitieteiden lisäksi.
Teknologia- ja mediaratkaisut oivallisesti liittyvät SIL:n työhön. Se on kehittänyt esimerkiksi raamattuapplikaatioita ja viidakko-olosuhteisiin sopivia median jakamisratkaisuja.
Konferenssi esitteli tekoälytyökaluja ja miten niitä käytetään Raamatun sisältöjen viestittämisessä. Esimerkiksi Scripture Forge -niminen ohjelma auttaa Raamatun kääntämisessä. Kääntäjien mukaan tekoälyn tekemää käännöstä käydään läpi paikallisten kielentuntijoiden avustuksella ja se viimeistellään hyväksi kieliasultaan.
Kääntäminen nopeutuu tekoälyn avulla. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan kääntäminen onnistuu neljässä kuukaudessa. Sitten on ohjelmia kuten Catapult, jonka avulla voidaan kääntää Raamatun luku sellaiselle kielelle, jolla ei ole kielioppia. Ensin täytyy vain kääntää 8000 mallilausetta työn pohjaksi.
Käännösten tarkkuuden arviointiin SIL on kehittänyt AquA-ohjelman, joka auttaa huomaamaan kirjoitus- ja termivirheet ja arvioi, miten hyvin käännös vastaa alkuperäistä tekstiä.
Tekoälyn hyödyntämisen edut ja riskit
Konferenssissa keskustelimme paljon tekoälyn hyvistä puolista kuin myös riskeistä. Tekoäly nopeuttaa ja helpottaa työtä. Jos on pula ajasta, työvoimasta tai rahasta, tekoäly saattaa tuoda avun. Toisaalta tekoäly saattaa tehdä laiskaksi. Paikalliset eivät opikaan lukemaan eivätkä kirjoittamaan, kun kaikki sisältö on pelkästään suullista.
Joskus teknologia voi olla liian vaikeaa paikallisille. Paikallisten turvallisuus voi horjua, sillä tekoälytyökaluja voi käyttää laittomasti tai loukkaavasti. Tekoälytyökaluja ei saa käyttää sellaisissa piireissä, jotka pelkäävät teknologiaa. Herkkyyttä tarvitaan edelleen siinä, että ymmärretään, miten eri kulttuureissa on parasta toimia.