Kirjoittanut
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.Kuinka ärsyttävää on, jos palapelistä puuttuu pala. Olet käyttänyt tunteja lajitellen erivärisiä paloja ja etsien oikean värisiä ja mallisia paloja sadoista osista koostuvaan kokonaisuuteen. Sitten käy ilmi, ettet voikaan saada sitä valmiiksi. Pala puuttuu.
Sinä ja minä olemme paloja maailmankaikkeuden kokoisessa palapelissä. Pala palalta Jumala rakentaa suunnitelmansa mukaista kuvaa näkyväksi. Jokainen pala on tärkeä.
Jos sinun palasi tarkoittaisi koko elämääsi, kuvittele niitä miljoonia päätöksiä, jotka vaikuttavat siihen, miten palasi asemoituu ympäröivien palojen kanssa. Tarkoitan siis sanoa, ettet ole erillinen, vaan valintasi vaikuttavat toisiin ihmisiin. On väliä, miten elät.
Kuuliaisuus: vastenmielistä vai kiehtovaa?
Millaisia ajatuksia sinulla mahtaa olla kuuliaisuudesta Jumalalle? Kun juttelen asiasta eri-ikäisten kristittyjen kanssa, yllätyn. Käsitykset poikkeavat aika lailla. Oman ikäiseni, yli keski-ikäiset uskovat taitavat hieman kavahtaa koko sanaa. Nuorille aikuisille taas Jumalan totteleminen kuulostaa mahdollisuudelta hyvään elämään ja läheisyyteen Jeesuksen kanssa.
Aika ja hengellinen kulttuuri muokkaavat jumalakuvaamme. Ehkä aiemmin, jopa ennen omaa uskoontuloani (1987), on ollut vallalla ankara kuva Jumalasta. Armoa korostavan korjausliikkeen johdosta Z-sukupolvella on terveempi jumalakuva, mistä johtuen se suhtautuu kuuliaisuuteen positiivisemmin. Onko kuuliaisuus siis vanhanaikaista, vastenmielistä tai vähä-älyistä? Vai voisiko se olla kaunista, kiehtovaa ja kutsuvaa?
Kuuliaisuus kulkee Roomalaiskirjeen läpi
Paavali löysi paikkansa Jumalan kokonaiskuvassa sen jälkeen, kun hänellä oli radikaali kohtaaminen Jeesuksen kanssa. Tehtävään valmistautumiseen meni monta vuotta, mutta siinä vaiheessa, kun hän kirjoitti Roomassa asuville Jeesuksen seuraajille, hän osasi määritellä kutsunsa selvästi: saada aikaan uskonkuuliaisuutta eri kansojen ihmisten elämässä.
Tämä blogisarja tutkii kuuliaisuutta perustuen Paavalin kirjeeseen roomalaisille. Kun taannoin kysyin Jumalalta, mitä Raamatun kirjaa minun tulisi seuraavaksi tutkia, koin että tätä. Kappas vain, jonkin ajan kuluttua huomasin, että sana kuuliaisuus (hypakoē) ja olla kuuliainen (hypakouō) mainitaan tässä kirjeessä useammin kuin missään muussa Uuden testamentin osassa.
Kirje alkaa kuuliaisuudella: “jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen” (1:5). Ja se loppuu samaan teemaan: “teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien tietoon, ja siksi olen teistä iloinen” (16:19) ja sanoma Jeesuksesta on annettu “tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen” (16:26). Olin liekeissä!
Jeesus on kuuliainen kauttamme
David Gregory on kirjoittanut kirjan The Rest of the Gospel. Nimi sisältää sanaleikin, ja käännös voisi olla “evankeliumin lepo” tai “loput evankeliumista”. Gregory kirjoittaa, että vaikka Jumala kutsuu meitä noudattamaan hänen tahtoaan, se ei oikeastaan ole meille edes mahdollista. Mitä ihmettä? Kuuliaisuuden salaisuus on siinä, että Jeesus asuu meissä Pyhän Hengen kautta ja voi toteuttaa Isän tahtoa kauttamme (en enää elä minä, vaan Kristus minussa Gal. 2:20). “Meidän osamme on vain suostua (be willing),” Gregory kirjoittaa.
Tutkiessani kuuliaisuutta en ollut välillä pysyä nahoissani. Tuntui kuin olisin lapio vimmatusti huiskien kaivanut maan alle hautautunutta aarretta. Kuuliaisuushan kimaltelee Raamatussa alusta loppuun. Miten tämä on voinut mennä meiltä näin ohi? Miksi kuuliaisuuden tuomasta siunauksesta, vapaudesta ja kauneudesta ei opeteta useammin? Siihen sisältyy elämä isolla E:llä.
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja, osa 1
Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä.
