Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Lähdinpä vielä hieman miettimään tuota väitettä YLE:n antikristillisestä agendasta.
Aloitan omista tämän joulun kokemuksistani.
Lauantaina kuuntelin kolme (!) tuntia Risto Nordellin ja Outi Paanasen valitsemaa jouluajan musiikkia Yle Radio 1:ssä. Ohjelma sisälsi kirkkomusiikin helmiä ja niiden taustoja. Välissä sivistynyttä ja viisasta pohdiskelua – kolme tuntia.
Tunnen Riston hartaana ortodoksina, joka on juuri julkaissut kirjan Riston Valinta, jossa käydään läpi kirkkovuosi. Hän on tehnyt siihen joka kuukaudelle sopivat musiikkivalinnat, ja samaan herkkupakettiin on pakattu kuukauden kuva, jota Liisa Väisänen asiantuntijana avaa lukijalle.
Siirryn joulun hartausohjelmiin.
Jouluaattona katsoin YLE:stä – kuten joka vuosi – ekumeenisen jumalanpalveluksen valtakunnan ykköspyhäköstä Turun tuomiokirkosta. Monia tuttuja näkyi television näkymissä, ja minä osallistuin täältä Tikkurilasta käsin yhteiseen palvelukseen. YLE toi seurakunnan olohuoneeseeni.
Heti perään tuli joulurauhan julistus Turun Vanhalta Suurtorilta: ”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla…” Kovin tuntui minusta kristilliseltä.
Jouluaterian jälkeen ja aattoillan päätteeksi hiljennyimme taas YLE:n ääreen.
Jouluyön messu Roomasta on kuulunut jouluuni niin kauan kuin muistan. Joskus on ollut kevyempiäkin saarnoja, mutta tällä kertaa paavi oli aivan ytimessä. Saarnan suomalaisille välitti YLE, opastajana ystäväni veli Gabriel. Jouluyönä oltiin kristityn elämän perusteissa.
YLE:n jouluaamun hartaus tuli Seutulan kappelista. Jälleen hienosti toteutettu hetki, ja kuorossa näkyi monia tuttujakin. Pastorina oli Paavo Ranta, jonka olin tavannut viikkoa aiemmin Kivistön markkinoilla laulamassa ja laulattamassa joululauluja.
Joulupäivänä YLE näytti paavin tervehdyksen Urbi et orbi Rooman asukkaille ja koko maailmalle. Viesti ei ollut kovinkaan antikristillinen…
Entä joulun musiikki YLE:ssä? Miten monta kertaa tänäkin jouluna sieltä kuului vaikkapa omaa elämää koskeva toive:
”On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kuin yhtä puhdas itse olla voisin.”
Ja siihen vastaus: ”Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”
Loikkaan joulun uutisiin. Keskeisimpiä uutisia on ollut Heikki Hursti ja hänen ruoka-apunsa ja jouluateriansa. Eikä Heikki todellakaan kätke laupeudentyönsä kristillistä pohjaa.
Arabianrannan järkyttävän väkivallanteon uutisissa on näkynyt ystäväni, kirkkoherra Kari Kanalan oman joulunvieton vaihtuminen osallistumiseen alueen asukkaiden suruun. YLE:n uutisissa hän sanoi: – Jaettaessa suru puolittuu, ja sen vuoksi on tärkeää olla yhdessä.
Ajatukseni hypähtää YLE:n sarjoihin. Muutaman vuoden takainen ”Tapahtukoon Sinun tahtosi” oli kuuden nuoren miehen huikea hengellinen kehitystarina. Sen jälkeen on ollut koskettava ”Särkynyt enkeli”. Tänä syksynä seurasi monitahoinen ja syvällinen ”Huuto syvyydestä”. Entä lämmin ja karismaattinen Isä Matteo, jonka jokaisessa osassa on yksi vahva kristillinen viesti. Tai ”Isä Brown ja hänen laumansa”?
Viittaat joihinkin nimiinkin. Niitäkään en malta nyt olla kommentoimatta. Istuin takavuosina Olli-Pekka Heinosen kanssa Kirkon tiedotuskeskuksen johtokunnassa ja hänestä ei nyt saa vääntämälläkään kristillisyyden vastaista.
Ei myöskään Sanna Grahn-Laasosesta. Kevään kirkolliskokouksessa hän lausui mm.: ”Rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön tulisi ohjata suhtautumistamme toiseen ihmiseen, riippumatta tämän alkuperästä, ihonväristä tai uskonnosta. Lisäksi kristillisen uskon mukaan hengen hedelmiä, ominaisuuksia, jotka näkyvät meidän jokapäiväisessä elämässämme, ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Nämä ovat tärkeitä arvoja muistettavaksi ihan joka päivä.”
Entä Iivosen Pekka, joka on ollut ekumeenikko vuosikymmenien ajan ja jonka kanssa taas tapaamme niissä merkeissä lähiaikoina.
Tästä tuli nyt pitkä vuodatus, mutta jotenkin en mitenkään taivu ajatukseen, että YLE olisi jotenkin kristillisvastainen. Ei todellakaan ole. Mutta sitä kannattaa katsoa ja kuunnella – ja valita oikeat ohjelmat.
Thorleif Johansson
Seurakuntaneuvos
