Rakas Mali,
Joskus tuntuu siltä, että olet unohtanut uudelleenkoulutuskeskuksemme kultaiset opetukset sanojen merkityksien kääntämisestä. Kyseessä on kaikkein tärkein taito, mitä valkeuden enkelin kaavussa häärivä demoni voi osata. Tie mieleen käy kielen kautta. Kuuntele siksi tarkoin.
Joitakin vuosia sitten, kun joku vastapuolen teologi tai filosofi sanoi esimerkiksi ”reformoitu epistemologia”, edeltäjäsi käänsi sen merkityksen tarkoittamaan kyseisen aatteen valistuneiden halveksijoiden päässä noin suunnilleen ilmausta ”pinnallinen amerikanherkku” käyttämättä täsmälleen näitä sanoja kuitenkaan missään. Kun mielikuva on tämä, ei tarvitse edes muistaa kyseisen suuntauksen ajatusten lähteneen sellaisten akateemisten oppituolien haltijoilta, joista täkäläiset kriitikot saavat vain haaveilla. Tällaisen assosiaation avulla pidät yllä sitä apologeettista ruususen unta, jossa pohjoismainen luterilainen kansankirkollisuus uinuu kenties loppuunsa asti. Kaikki yritykset varovaisestikaan valottaa vaikkapa tieteellisen vallankumouksen ja uskonpuhdistuksen suhdetta tulee ohjata samaan valmiiksi väritettyyn kategoriaan, jossa paheksutaan Yhdysvaltojen kristillistä oikeistoa, kreationismia kouluopetuksessa ja muita teokraattisia hankkeita, joita nuo tarujen punaniskat Suomeenkin yrittävät kiilata. Sivistynyt älymystömme tarvitsee näitä kertomuksia ylenkatsontansa ruoaksi, sillä ilman niitä se kuihtuu kuin loinen ilman isäntäänsä.
Tämä kaikki on erinomaisen tärkeätä, sillä Alhainen Isämme meidät vielä perii, jos mikä tahansa aatesuunta mahdollisista puutteistaankin huolimatta saa häiritä sitä linnarauhaa, jonka varjolla usko ja tiede on heitetty erilleen. Strategiassamme uskolle kuuluu oma nurkkansa, tieteelle omansa ja naturalismin kuuluu vallata molemmat. Näin on johtoryhmä määrännyt ja näin me toimimme. Olemme aloittaneet tieteestä ja miltei saavuttaneet vuosisataistavoitteemme, mutta on muutamia huolestuttavia merkkejä siitä, että reviirimme olisivat kaventumassa. Näihin palaan myöhemmissä kirjeissäni.
Vielä jokin aika sitten olisin kehottanut sinua kutsumaan mitä tahansa materiaalisen todellisuuden ja kristinuskon välistä yhteyttä suoraan ”fundamentalismiksi”, mutta kuten ennen pitkää aina käy, niin on tämänkin käännöksemme tenho kulunut loppuun. Tosin etupäässä vain yliopistomaailmassa, sillä lehdistössä – joka älyllisessä lorvailussaan syö vaikka konvehdiksi nimettyä lantaa – termi maistuu vielä pitkään. Oli miten oli, sinun on kuitenkin tähdellistä pitää mielessäsi, että ihmiset ovat ruumiillisia ja rajallisia olentoja, olipa heidän oppiarvonsa tai ammattinsa mikä tahansa. He kaipaavat viihdykettä, ja nokkelimmat heistä innostuvat ja kyllästyvät ensimmäisinä. Eivät väännöksemme kulu loppuun siksi, että joku viimein osoittaisi niiden olevan parhaassa derridalaisessa hengessä tehtailtuja mielivaltaisia uudelleenmäärittelyjä (tämä paljastuminenhan tapahtuu joka tapauksessa yleensä keksintömme alkumetreillä, sillä Vihollisen leirissä on monta keinomme tuntevaa valpasta mieltä). Väännöksemme kuluvat loppuun siksi, että niihin kyllästytään! Tätä varten sinulla on hyvä olla jo uusi sana takataskussasi, kun edellisen leimakirveen terä alkaa tylsyä.
Toivottavasti sinulle tämän kirjeen myötä viimein on käynyt selväksi, että me emme taistele ihmisten älystä, vaan heidän sieluistansa. Emme operoi hienovaraisten argumenttien kanssa kuin äärimmäisen harvoin koko ihmiskunnan historiassa, vaan pääasiassa luotamme heidän alimpiin vietteihinsä. Toki voimme samalla pukea johdattelumme hienovaraisten argumenttien näköisiksi, sillä tällä rodulla – eritoten sen uroksilla – on kaipaus olla johdonmukaisen rationaalinen ainutlaatuinen yksilö, joka yksin seisoo vankkumattomana puhtaan järjen puolustajana irrationaalisuuden ja taikauskon valtavia armeijoita vastaan. Suhteessa todellisen, alkukantaisen taikauskon mitättömään määrään länsimaissa, olemme onnistuneet nostattamaan julkiseen elämään suorastaan absurdin suuren joukon toinen toistansa muistuttavia ainutlaatuisia järki-ihmisiä. Jatka tällä tiellä.
Hellä setäsi,
Pora