Kirjoittanut
Luen lentokoneessa kirjaa. Sain sen loppuun Mongolian kohdalla. Olin kyllä aloittanut lukemisen jo ennen lentoa. Mongolian päällä rukoilin siellä olevan nuoren kirkon ja suomalaisten lähetystyöntekijöiden puolesta. Olisi pitänyt rukoilla jo Kiinankin yläpuolella, mutta en malttanut, kun oli niin kiinnostava kirja menossa. Sitä paitsi Kiinaa ylitettiin ainakin neljä tuntia, vaikka lennettiin kovaa.
Ai, niin se kirja: Alister McGrath, Tieteen ja uskonnon dialogi. Ostin sen kirjoittajan Suomen-vierailun yhteydessä. McGrath on kiinnostavimpia teologeja tämän päivän kristikunnassa. Sitä paitsi hän on myös luonnontieteilijä. Täytyy myöntää, etten ymmärtänyt kaikkea lukemaani. Minähän en ole luonnontieteilijä enkä mikään uskonnonfilosofi enkä systemaatikko, tällainen pahainen raamatuntutkija ja arkeologi vain. Silti kirja oli äärimmäisen kiinnostava. Tekijä tuntuu hallitsevan teologisen ja luonnontieteellisen pelikentän täysin suvereenisti ja marssittaa toisten tieteilijöiden kommentteja melkein hengästymiseen asti.
Mitä kirjasta jäi minulle käteen? Ainakin tämä: Kristillisen uskon kykyä selittää luonnon ilmiöitä on pidettävä osoituksena sen paikkansapitävyydestä, vaikka se ei muodostakaan lopullista todistetta Jumalan olemassaolosta. Kristinusko ja luonnontiede ovat matkan varrella kulkeneet rinnakkain ja vastakkain ja olleet aika ajoin melkoisella törmäyskurssilla. Nykyään niiden välistä vuoropuhelua pidetään tärkeänä, eikä sotatila niiden kesken ole enää muotia, paitsi uusateistien ja kreationistien mielissä.
Kirja antaa hyviä välineitä myös meillä käytävään keskusteluun luomisuskon ja evoluution suhteesta. Se asettaa koko keskustelun laajempaan viitekehykseen pohtiessaan sekä tieteellisten että uskonnollisten argumenttien pätevyyttä. Tieteessä ”päättely parhaaseen selitykseen” on nykyään yleisesti hyväksytty periaate. Jokaisessa selitysmallissa on omat heikkoutensa, mutta sellaisen löytyminen ei heti romuta koko teoriaa. Kirjassa siteerataan Thomas Kuhnia: ”Jos mikä tahansa ja jokainen yhteensopimattomuus olisi teorian hylkäämisen peruste, kaikki teoriat olisi hylättävä aina.”
Meikäläinen evoluutiokeskustelu menee usein sitä rataa, että kehitysopin vastustajat heittävät kehään yhden argumentin, esimerkiksi vaikka dinosauruksen luusta löydetyn pehmytkudoksen, ja luulevat sillä kumoavansa koko vallalla olevan teorian. Ei tieteellistä keskustelua näin voi käydä, kansanomaista mielipiteenmuokkausta kyllä. Onneksi meillä asiallinen tiede-uskonto -keskustelu on saanut uudet siivet alleen nettilehti Areiopagin myötä, joka oli myös McGrathin Suomen-vierailun takana. Toivottavasti uuden johtajan saanut Veritas Forumkin parantaa keskustelukulttuuriamme.
Lentokoneen ruudulla näkyy Ulanbaatar. Olen siis edelleen Mongolian yllä. Kai täältä joskus pääsee alas, jotta voin lähettää tämän jutun Seurakuntalaiseen.
