Kirjoittanut
Tie on vienyt kirjoittajaa koulumaailmasta lähetystyöhön Lähi-itään. Tällä hetkellä hän elää lähetyselämää kotimaassa Lähetysyhdistys Kylväjän apulaislähetysjohtajana.Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. Job 23:11
Vierailin syyskuussa ensimmäistä kertaa Mongoliassa. Viisi kertaa Suomen kokoisessa maassa on kolme miljoonaa asukasta, joten etäisyyksissä riittää. Tiestö on kauniisti sanottuna pääosin ”haasteellisessa” kunnossa ja 500 kilometrin matkaan pääkaupunki Ulaanbaatarista Tsetserlegin maakuntaan kului koko päivä. Aroa ja vuoria ihastellessa mieleen nousi missiologisia ajatuksia.
Kommunismin romahdettua Mongoliassa oli kirjaimellisesti kourallinen kristittyjä ja ensimmäinen kristillinen seurakunta perustettiin vuonna 1991. Kylväjä lähetti ensimmäiset lähetit Mongoliaan vuonna 1997. Nyt kristittyjä on muutama prosentti ja maahan on muodostunut myös luterilainen kirkko. Seurakunnilla on paikalliset pastorit ja lähetit ovat asiantuntemuksellaan rakentamassa esimerkiksi lapsi-, nuoriso- ja musiikkityötä. Mongolikristityt vastaavat pääosin itse evankeliointimatkoista kyliin ja kohtaavat niitä maanmiehiään, jotka eivät ole vielä evankeliumia kuulleet. Ilosanomaa viedään maaseudulle jyryyttämällä kuoppaisia teitä tai tiettömiä aroja pitkin.
Jobin kirjassa (23:11) on mielenkiintoinen ajatus Jumalan tien seuraamisesta ja askelten sovittamisesta Jumalan jalanjälkiin. Tiellä ei voi vaeltaa vain ajatuksissa, vaan tiellä kuljettaessa koko ihminen on koko ajan mukana: psyykkis-fyysisenä, sosiaalisena ja hengellisenä olentona. Mongolian teillä ja liikenteen keskellä välillä pelästytti niin, että otti sydämestä, välillä keikautti kuoppa. Tiellä kulkeminen on kokonaisvaltaista toimintaa. Usko on tietoisuutta siitä, että kaikki, mitä kristitty sanoo, tekee tai ajattelee, tapahtuu Jumalan edessä. Kun kristityn elämää ajattelee tiellä kulkemisena, ymmärtää, että usko ja teot ovat aina yhdessä. Jos ei ole toista, ei ole toistakaan. Juutalaisuudessa Jumalan lain noudattamisella ei tarkoiteta vain mielipiteitä, ajatuksia tai oppilauselmia, vaan ennen kaikkea halachaa, kulkemista, käskyjen mukaista kokonaisvaltaista elämää.
Jeesus sanoi olevansa tie ja ensimmäisiä opetuslapsia kutsuttiin sen tien kulkijoiksi (Apt. 9:1–2, 24:14–15). Evankeliumin julistamista ja pelastuksen löytämistä kuvataan Apostolien teoissa elämän ja pelastuksen tienä (11:18, 16:17). Kylväjässä on muutaman vuoden käytetty termiä lähetyselämä kuvaamaan Jeesukseen uskovan tehtävää. Ajatuksena on, ettei lähetystyö ole vain yksi osa kristittynä elämistä, vaan koko elämässä on kysymys Jumalan lähettämänä olemisesta. Lähetyselämä-termille läheistä sukua on raamatullinen ilmaisu kristityistä matkalaisina (1. Kor. 8:6) ja muukalaisina (1. Piet. 1:1; 2:11). Kristitty on matkalla lopulliseen pelastukseen ja kotiin.
Jumalan jalanjälkien seuraaminen vie elämänmittaiselle matkalle. Lähetyselämää on kaikkialta kaikkialle, kuten nykyään määritellään Jumalan mission suuntaa. Tänä päivänä voimme nähdä kaikissa ilmansuunnissa Jumalan toimivan ja tien kulkijoiden joukon kasvavan. Oli mielenkiintoista tervehtiä mongolikristittyjä ja tuoda heille terveisiä Suomen lisäksi myös Israelista kertoessani sekä evankeliumin kulkureiteistä että oman lähetyselämäni suunnista. Jumalan valtakunta on kirjaimellisesti maailmanlaaja, siihen tullaan kaikkialta ja kutsu siihen välitetään kaikkialla.
Aivan kuten apostolien aikana, Jumala tekee valmistavaa työtä ihmisissä, lähettää jopa enkeleitä edellä kuten Corneliuksen tapauksessa (Apt. 10). Tie on valmis, mutta edelleen tarvitaan sille kutsujia ja tässä tehtävässä Jumala on valinnut käyttää muita tiellä jo kulkevia. On mielenkiintoista huomata, että vaikka enkelit Raamatun mukaan ovat Jumalan viestinviejiä ja he ovat olleet ja tulevat olemaan Jumalan pelastussuunnitelman keskeisissä tapahtumissa mukana, evankeliumin kertominen ei ole enkelien tehtävä. Se tehtävä on annettu ihmisille. Tarvittiin Pietari kulkemaan sadanpäämiehen luo, jotta viesti Jeesuksesta tavoitti Corneliuksen perhekunnan ja tien pää löytyi. Edelleen tehtävänanto mennä kutsuu ja vie lähtijöitä sileämmille tai pomppuisemmille teille kohtamaan kaikkia kansoja ja kutsumaan heidätkin ottamaan askeleita oikealla tiellä.
Kaikkea Jumalan toimintaa maailmassa motivoi, kehystää ja ohjaa alusta loppuun asti lähetys. Tämän pitäisi olla myös meidän kristittyjen, eri järjestöjen ja kirkkojen olemassaolon syy. Tehtävämme on samastua Jeesuksen missioon. Me kuulumme liikkeellä olevaan Jumalan kansaan, joka osallistuu Jumalan kutsusta ja käskystä hänen omaan lähetykseensä maailmanhistoriassa luomakunnan lunastamiseksi.
Job etsi tuskassaan Jumalaa ja kuvitteli, että menipä hän mihin ilmansuuntaan tahansa, Jumalasta ei voisi nähdä merkkiäkään (Job 23:8-9). Kyseenalaistukset ja epäilykset haihtuivat ja mielettömät puheet loppuivat, kun Jumala antoi kuulua ja näkyä itsestään. Jos jälkikristillisessä Suomessa alkaa epäilyttää, kannattaa osallistua maailmanlaajaan lähetystyöhön! Lähetys on yksi vahvimmista Jumalan olemassaolon ja toiminnan todistuksista. Mission Jumala on liikkeellä kaikkialta kaikkialle. Jumalan jalanjäljet ovat nähtävissä ja niihin saamme sovittaa omat askeleemme. Jumalan lähetys toteutuu tien päällä.
