Tieteellistä tutkimusta vai aatteellista aivopesua?

Televisiossa Yle Teeman kanavalla pyörii parhaillaan Richard Dawkinsin ohjelmasarja, jossa käsitellään suuria maailmankatsomuksellisia peruskysymyksiä: moraalin syntyä, kuoleman todellisuutta ja elämän tarkoitusta. Tiededokumentti-sarjan ohjelmissa tämä englantilainen evoluutiobiologi ja Oxfordin yliopistosta muutama vuosi sitten eläköitynyt professori väittää, että uskonnon merkityksen väheneminen tekee ihmisistä sivistyneempiä kuin koskaan. Ohjelmissaan Dawkins pyrkii osoittamaan, miten tiede auttaa ihmiskuntaa löytämään uskontoa paremman tavan päästä eettisesti hyvään elämään.

Sarjan ensimmäinen osa käsitteli moraalin syntyä ja merkitystä. ”Yhä useampi ihminen ymmärtää, ettei Jumalaa ole olemassa. Uskonnon jälkeisessä maailmassa voimme tarkastella järkiperäisesti käyttäytymissääntöjämme, kun vanha käsitys synnistä on menettänyt merkityksensä”, julisti Dawkins tv-katselijoille. Hän halusi vakuuttaa heidät siitä, että kaikki uskonnot synnyttävät tuhoisia syyllisyydentunteita, joiden seurauksena ihmiset oppivat elämään valheessa. Väitettä perustellakseen Dawkins haastatteli ranskalaista plastiikkakirurgia, joka korjaa luvattomaan seksiin hairahtuneiden muslimityttöjen immenkalvoja ja operoi heidät takaisin neitsyiksi. Tämä valheellinen tapa vain siksi, että muslimiyhteisön moraali vaatii naimisiin meneviltä naisilta neitsyyttä.

Ateistiprofessori paljastaa oman näkemyksensä suoraan: ”Pyhän kirjan lait ja määräykset ovat barbaarisia, ja ihmiskunnalle on pelkästään hyväksi, että nyt on kehittymässä uusi moraali.” Dawkins pyrkii rakentamaan uutta sivistyneempää arvoajattelua, joka perustuu uskonnon sijasta ihmisen lajinkehityksen ymmärtämiseen, aivotutkimuksen tuloksiin ja luontaiseen empatiakykyyn.

Richard Dawkins on vannoutunut uskonnon vastustaja, joka ennen eläkkeelle siirtymistään hoiti Oxfordin yliopistossa tieteen kansantajuistamiseen liittyvää professuuria. Hän onkin tehnyt parhaansa osoittaakseen mahdollisimman kansantajuisesti, ettei kukaan järkevä yksilö voi uskoa Jumalan olemassaoloon. Dawkinsin evoluutiokirjojen joukossa yksi eniten huomiota saanut teos on vuonna 2006 julkaistu Jumalharha (The God Delusion). Siinä hän väittää, että persoonalliseen Jumalaan uskominen on järjetöntä ja siitä aiheutuu yhteiskunnalle vain vahinkoa.    

Monet uusateistien mediakampanjat, Dawkinsin kirjat ja myös parhaillaan menossa oleva tv-sarja ovat konkreettisia esimerkkejä siitä maailmankatsomuksellisesta muokkaustyöstä, joka kohdistuu aikamme ihmisiin. Vaarallista tässä toiminnassa on, että se tapahtuu usein tieteen nimissä ja arvovallalla. Tavallisilla median seuraajilla, jotka suhtautuvat yleensä arvostavasti tieteen edustajiin, ei ole useinkaan edellytyksiä perehtyä itse väitteiden taustalla oleviin argumentteihin. Ja kuitenkin – kuten Dawkinsin tapauksessa – monet kovat väitteet paljastuvat perusteiltaan suorastaan lapsellisiksi.

On helppo havaita, että Richard Dawkinsilla on hyvin puutteelliset tiedot ja pinnallinen käsitys kristinuskosta. Hän niputtaa kaikki uskonnot samaan koriin huomioimatta niiden eroja. Myös moraalin synnyn ja merkityksen selittämisessä Dawkins sortuu tiedemiehenä uskomattomaan naiviuteen. Hän yrittää pakonomaisesti rakentaa arvoja, moraalia ja elämän tarkoitusta puhtaasti biologiselle pohjalle. Tällöin hän joutuu perustelemaan johtopäätöksiään avoimelle tieteelle vieraalla tavalla: selitysmallien rakentaminen jo valmiiksi omaksutusta arvolähtökohdasta käsin ei ole tieteenfilosofisesti pätevää. Lisäksi evoluutiouskossaan vahva professori ohittaa kokonaan tutkijakollegojensa kriittiset huomautukset päättelyn epäkohdista.

Tästä kaikesta huolimatta Dawkins on merkittävä vaikuttaja arvojen ja maailmankatsomusten markkinoilla – nyt myös Suomen televisiossa. Hän on onnistunut hyvin sekä tieteen pelisääntöjen unohtamisessa että uusateismin kansantajuistamisessa. Tieteellisestä tutkimuksesta onkin tullut aatteellista aivopesua.   

On tärkeä tiedostaa, että Jumala ei tarvitse itselleen puolustajaa. Kaikkivaltias Luoja pystyy kyllä osoittamaan oman olemassaolonsa riittävän vakuuttavasti ennen pitkää niin Richard Dawkinsille kuin muillekin uusateisteille.

Silti kristittyjen ei tarvitse olla hiljaa silloin, kun heidän maailmankatsomustaan vastaan hyökätään epä-älyllisin ja kestämättömin väittein. Kristillinen usko on enemmän kuin järjen asia, mutta sen perusteita ja lähtökohtia voidaan puolustaa myös järkiperäisesti.

Näissä kysymyksissä maamme kristityt ovat nousemassa yhdessä esiin. Suomessa on lähikuukausina käynnistymässä laajapohjainen kristillisten toimijoiden kampanja, jossa käsitellään maailmankatsomuksellisia teemoja. Kampanja haastaa median ja keskustelutilaisuuksien välityksellä ihmisiä pohtimaan oman maailmankatsomuksensa lähtökohtia.

Kampanjan myötä julkisuuteen tulee suuri joukko suomalaisia tieteen ammattilaisia. Heidän viestinsä on juuri päinvastainen kuin Dawkinsilla: kristillinen usko ja järjen käyttö eivät ole toistensa vastakohtia. Ja huippututkijakin voi olla aito kristitty.