Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Luin eilen mainion amerikkalaisen liikkeenjohdon asiantuntijan, Patrick Lencionin, kirjoittaman kirjan. Vaikka teokselle on annettu ei-niin-vetävä otsikko, Viisi toimintahäiriötä tiimissä – johtajuuden tarina (Päivä), sisältö on rautaa. Olen alati kiinnostunut yhteisöjen rakentumisesta. Hyvinkin alkaneen tiimin yhteen hitsautuminen saattaa jäädä puolitiehen tai kariutua keskinäiseen toraan, vaikka moni toivoisi kokevansa joukkoon kuulumisen hurmaa. Miksi?
Kirjassa luetellaan viisi tavallisinta sudenkuoppaa, johon työyhteisö tai kansanliike on vaarassa jaettua päämäärää tavoitellessaan vajota. Kirjoittaja toteaa periaatteiden kuulostavan yksinkertaisilta. Kirjan peruskuvio muistuttaa Maslowin tarvehierarkian kolmiota, jonka alapalkkina on luottamus. Tässä kirjassa sillä tarkoitetaan tiiminjäsenten luottamusta toisten aikeiden hyväntahtoisuuteen. Kenenkään ei tarvitse olla puolustuskannalla tai varovainen. Toisten varassa voi puutteellisenakin levätä.
Toinen riski liittyy konfliktien pelkoon. Useissa yhteisöissä hedelmällisiä yhteenottoja vältellään. Suositaan siloteltua puhetapaa ja pitkälle viimeisteltyjä esityksiä. Kirjassa ideologisia konflikteja pidetään ainoana keinona uusien ja innostavien toimintatapojen löytämiseen. Tällaisessa puheessa ideat taistelevat keskenään, eivät ihmiset. He kun luottavat toistensa hyväntahtoisuuteen.
Jos omat ideat, jotka voisivat edistää työyhteisön tavoitteiden saavuttamista, eivät koskaan saa kannatusta, yhteisön jäsenen sitoutumisaste toimintaan väistämättä höllenee. Tämä ei tarkoita, että kaikki ideat olisivat aina toteuttamiskelpoisia. Tärkeintä on kokemus kuulluksi tulemisesta ja todesta ottamisesta. Vasta tämän jälkeen on mahdollista sitoutua sellaiseenkin päätökseen, josta ei ole sataprosenttisesti samaa mieltä. Yksimieliset päätökset on tiimitoiminnan tae.
Neljäntenä häiriönä seuraa vastuun välttely. Se on looginen seuraus luottamuspulasta, konfliktien välttelemisestä ja sitoutumisasteen heikkenemisestä. Ei tällainen ihminen yhteisössä mielellään vastuuta kanna. Viimeisimpänä mainitaan yhdessä saavutettujen hyvien tai huonojen tulosten huomiotta jättäminen. Ei lueta selviä merkkejä siitä, millaisena muut toiminnan näkevät. Jos kuluttajat kaikkoavat, on turha selitellä toiminnan hyvyyttä.
Kaikki edellä luetellut seikat sopivat myös parisuhteeseen. Sellaisissa perheissä, joissa toisten hyväntahtoisuuteen luotetaan, uskalletaan riidellä ja esittää vapaasti omia näkemyksiä. Tällaiseen pienyhteisöön uskaltaa paremmalla mielin luottaa koko elämänsä.
