Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Helsingin seurakuntayhtymän kirkkovaltuusto päätti 10.10.2019 pitämässään kokouksessa jakaa lähetystyölle ja kansainväliselle diakonialle vuosina 2020-2023 myönnettävät määrärahat neljälle järjestölle. Päätös syntyi äänin 59-17. Vähemmistöön jäävien mielestä tuki olisi tullut jakaa kaikkien kirkon virallisten lähetysjärjestöjen kesken samassa suhteessa kuin ne saavat vapaaehtoista tukea.
Tehdyn päätöksen mukaan Suomen Lähetysseura saa vuosittaisesta lähes 3 miljoonan euron summasta yli 50%, Kirkon ulkomaanapu lähes 20%, Suomen Pipliaseura lähes 6% ja Medialähetys Sanansaattajat yli 4%. Evankeliumiyhdistys, sen ruotsinkielinen sisarjärjestö SLEF, Kansanlähetys ja Kylväjä jäivät vaille seurakuntayhtymän tukea.
Sekä järjestöjen toimittamista kirjallisista selvityksistä että kokouksessa esitetyistä puheenvuoroista kävi ilmi, että ratkaisu ei perustunut siihen, millaista lähetystyötä järjestöt tekevät. Kaikkien järjestöjen työ suuntautuu vaikeassa asemassa olevien ihmisten auttamiseen kristillisellä palvelulla ja julistuksella. Kaikki järjestöt ilmaisivat kyselyssä myös monin tavoin pyrkivänsä edistämään tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä, jotka tuntuvat olevan nykyisin kaiken kristillisen toiminnan ydinkäsitteitä. Kaikilla järjestöillä oli myös monenlaista yhteistyötä helsinkiläisten seurakuntien kanssa ja paljon tukijoita seurakunnissa.
Kolme järjestöä jätettiin tuen ulkopuolelle, koska valtuuston enemmistöä eivät ilmeisesti tyydyttänyt järjestöjen vastaukset, jotka koskivat naispappeutta ja homoseksuaalisuutta. Näin siitä huolimatta, että kokouksessa todettiin kirkolliskokouksen ponsi, jonka mukaan perinteisellä virkakannalla oleville taattiin toimintavapaus kirkossa ja järjestöjen vastauksissa todettiin, että suhteessa homoseksuaalisuuteen noudatetaan kirkon linjaa, johon kuuluu se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Järjestöt korostivat vastauksissaan myös sitä, että kunnioitetaan työalueiden kirkkojen ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä näissäkin asioissa. Ilmeisesti enemmistölle valtuuston kokouksessa riitti ratkaisunsa perusteeksi se, että muutamista järjestöistä on kyetty luomaan sellainen käsitys, että niissä harjoitetaan syrjintää. Tosiasiassahan valtuusto siis itse harjoitti päätöksellään syrjintää.
Vähemmistöön jäävät perustelivat tasapuolista määrärahojen jakoa mm. seuraavilla seikoilla: 1) Tulee arvioida sitä, miten järjestöt toteuttavat lähetyskäskyä eikä muilla seikoilla. 2) Kirkkovaltuuston ei tule ohittaa kirkolliskokousta, joka on hyväksynyt kirkon viralliset lähetysjärjestöt eikä sitä, että lähetysjärjestöillä on allekirjoitettu sopimus kirkon kanssa. 3) Siinä miten järjestöt toimivat lähetyskentillä ei ole sellaisia eroja, jotka antaisivat aiheen jättää jotkin järjestöt tuen ulkopuolelle. 4) Kaikilla lähetysjärjestöillä on ystäviä ja tukijoita helsikiläisissä seurakuntalaisissa, joten ei ole oikein, jos valtuusto syrjii joitakin järjestöjä. 5) Verovarojen käytössä tulisi pyrkiä tasapuolisuuteen. 6) Ei ole oikein kiristää Raamattuun pohjautuvaa vakaumusta rahalla.
Timo Junkkaala
Kirjoittaja on teologian tohtori ja Suomen Raamattuopiston eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja.
