Kirjoittanut
Juha Heinonen on Sleyn nuorisotyön johtaja.Katselin helmikuussa Tampereen keskustassa koulunsa päättävien abiturienttien penkkari riemua. Yhden kuorma-auton lavan kylkeen oli askarreltu pahvinen Päivi Räsänen, joka sanoi: Kielletään penkkarit. Tämän kuorma-auton lavalla karkkia heittäneet nuoret olivat sortuneet samaan halpaan ansaan, johon moni koomikko ja vitsin vääntäjäkin helposti sortuu. Nimittäin pilkaamaan Päivi Räsästä väärin perustein. Räsäsestä on tullut pilkanteon kohde, koska hän on politiikko, joka sanoo meille hankalia asioita suoraan, viitaten myöskin tekemisiimme todeten, että niillä on seurauksia joita emme halua kuulla. Suurelta yleisöltä ja medialta on tainnut jäädä huomaamatta, että tiukkapipo-Räsänen on jakanut ministeriön avustuksia paljon avarakatseisemmin, kuin esimerkiksi jotkut edelliset suvitsevaisuudesta tunnetut kulttuuri-ministerimme. Puhumalla ihmisten ratkaisuista, jotka liittyvät moraalikäsityksiin, perhearvoihin tai seksuaali-etiikkaan, vaan päästään nopeasti tiukkapipoksi.
Viime keväänä syntyi pienimuotoinen kohu, kun jossain Varsinais-Suomen seurakunnassa jaettiin kirjasta, jossa pidetään esiaviollista seksiä ihmiselle jollain tavoin vahingollisena. Varsinkin kirkollisessa mediassa kirjasen käsitykset teilattiin epäilyttäviksi ja ihmiselle vahingollisiksi. Tänä keväänä elokuvateattereissa on jo hetken aikaa pyörinyt elokuva, joka nousi ensi-iltansa kynnyksellä valtakunnallisten kymppi-uutisten pääaiheeksi. Elokuva perustuu eroottiseen kirjasarjaan, jonka keskiössä on seksi, joka tekee kipeää. Kokematon tyttö antutuu kaiken kokeneen miehen vietäväksi sellaiseen suhteesen, jossa alistaminen ja kivun tuottaminen on vahvasti mukana. Tämä aihe on puhuttamut ainakin radion keskusteluohjelmissa. Kirkollisessa mediassa on ollut hiljaisempaa, vaikka terveyskeskuslääkäriin virtaa potilaita, joita on sattunut kipeästi, kun on kokeiltu käsirautoja tai jotain muuta uutta ja erityistä. Kasvattajana ja perheenisänä mietin hiljaa ja itsekseni, että kumpikohan on oikeasti vaarallisempaa ja kyseenalaisempaa. Se, että opetetaan Raamatun ihmiskuvasta lähtevän seksuaalisuuden lahjan toimivan luomiskertomuksen pohjalta niin, että sukupuoliyhteyttä tulisi harjoittaa vain yhden ihmisen kanssa ja siksi se kuuluu avioliittoon, vai se, ettei oteta kantaa siihen, että nuorisomme käy katsomassa elokuvaa, jossa seksillä satuttaminen esitetään vain uutena ja mielenkiintoisia uusia ovia aukaisevana. Mielestäni välillä on ihan oikeutettua olla sen verran tiukkapipo, että elämämme valinnoista ja niiden seurauksista varoitetaan ihan suoraan asioiden oikeilla nimillä.
