Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Veljeni, iloitkaa siis Herrassa!” (Fil. 3:1)
Sisälläni on jo useita viikkoja soinut aika mollivoittoiset laulut. Kiitollisen mielen sijaan olen ollut täynnä ihmetystä, uupumusta, suuttumusta ja katkeruuttakin.
Itkuni keskeltä, jostain syvältä, olen kuulevinani toisenlaisen säkeistön. Se on hiljaista mutta päättäväisen vahvaa musiikkia. Se tuntuu soivan taukoamatta, vaikka vain harvoin havahdun kuulemaan sitä.
Yritän hiljentyä ja kuunnella sen sanoja. En saa niistä vielä oikein selvää mutta jo pelkkä musiikki on lempeän hoitavaa ja kuitenkin mahtipontista. Mitä enemmän kuuntelen, sitä voimakkaammin musiikki tuntuu soivan. Nyt ymmärrän – se suuntautuu itse Kaikkivaltiaalle. Se taitaa olla Jeesuksen Hengen laulua Isälle. Mahtipontisuus taitaa tulla siitä, että enkelit laulavat mukana. Samoin kaikki pyhät.
Voi kuinka haluaisin liittyä kuoroon mukaan. Alan hävetä viimeisten viikkojen laulujani; ne ovat olleet aivan toisenlaisia. Mutta tämä säkeistö huokuu luottamusta ja läheisyydestä kumpuavaa ylistystä.
Ja mikä kertosäe. Nousen seisomaan ja itken mukana. Jotenkin hometalot, kivut, vaikeat ihmissuhteet ja omat muut ongelmani unohtuvat mielestä. Voi kun osaisin useammin liittyä mukaan tähän ikiaikaiseen ja päättymättömään lauluun. Tämä musiikki taitaa soida kerran perillä?
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
