Kirjoittanut
Kirjoittaja on teologian maisteri ja Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkö. Hän innostuu helposti ja ihmettelee armoa, ehkäpä koko elämän matkan.Kun näkyvää ravistellaan, eteen maalaamamme tulevaisuus vaikuttaa kaikkeen. Millainen näkymä Sinulla on edessäsi?
Vuonna 1949 isoäitini Maire oli 25-vuotias kahden lapsen äiti. Hän oli joutunut Pieksämäen kaupunginsairaalaan heikentyneen kunnon ja kovien kipujen vuoksi. Lopulta hän oli niin tuskainen, ettei hän kyennyt edes istumaan. Hänen suutaan kostutettiin antamalla vettä ruokalusikalla.
Eräänä yönä Mairen huonetoveri havahtui hereille ja vilkaistessaan Mairen sänkyä, hän huomasi sen olevan tyhjä. ”Nyt se nuori äiti on kuollut”, hän ajatteli, mutta pian silmät tottuivat hämärään ja hän huomasi Mairen polvistuneen sänkynsä viereen. Hän, joka päivällä ei kyennyt istumaan, oli saanut voiman polvistua rukoukseen. Maire rukoili puoliääneen: ”Hyvä Jumala, pidä sinä huolta Veikosta ja lapsista, kun minua ei enää ole. Ja siunaa lasten tulevat perheet.”
Muutaman päivän kuluttua Maire kuoli. Äitiä jäivät ikävöimään puolivuotias äitini ja 2-vuotias enoni sekä sodasta muutama vuosi aiemmin kotiutunut aviomies Veikko.
Äitini kertoi Mairen rukouksesta minulle ensi kertaa 51 vuotta tapahtuneen jälkeen, kun Mairen rukous alkoi kantaa perhekunnassamme hengellistä hedelmää.
Mitä ilman ihminen ei voi elää? Toivoa, sillä jos ihmisellä on toivo, hän voi kestää äärimmäisissäkin tilanteissa.
Juuri siksi Jumala kertoo meille maailmanhistorian lopun jo ennalta. Hän kertoo myllerryksistä yhteiskunnissa, luonnonilmiöistä ja asennemaailmasta, joka vallitsee. Hän kertoo myös, että vielä Ihmisen Poika palaa kunniassaan. Heille, jotka ovat laittaneet toivonsa häneen, tuo päivä on riemullinen. Sinä päivänä viimeiset tulevat ensimmäisiksi.
Raamatun maalaama tulevaisuuden näkymä valaa toivoa ja kohottaa päämme vaikeuksien vastatuulessa. Sillä toiveikkaasta tulevaisuudesta kumpuaa rohkeutta tähän hetkeen.
Nuorta isoäitiäni Mairea kantoi toivo Jumalasta, joka voi, kivunkin keskellä voi.
Toivo sai Mairen näkemään kauas; siunaamaan tulevat sukupolvet, vaikka omat lapset olivat vielä pikkuisia. Minulle Mairen perintö on korvamaattoman rakas. En ole sukuni ainoa, jota kantaa toivo siitä, että kun Jumala kerran luo uudet taivaat ja uuden maan, saamme tavata myös Mairen ja kiittää häntä hänen esimerkistään.
