Translaki ja sukupuolihämmennys

MTV Uutiset -verkkosivuilla kerrotaan Sammetista, joka kymmenen vuotta sitten korjautti sukupuolensa naisesta mieheksi. Nyt hän on ymmärtänyt, että haluaakin olla nainen ja katuu tekemäänsä sukupuolen korjausta. “Mikä kerran leikataan irti, ei kasva enää takaisin”, hän toteaa artikkelissa. Nuoruudessaan Sammetti kertoo tunteneensa suoranaista kuvotusta naiseutta kohtaan ja miettineensä omaa sukupuoli-identiteettiään. Hän samastui enemmän poikiin kuin tyttöihin. Parikymppisenä hän hakeutui trans-poliklinikalle ja sukupuolenkorjaushoidot alkoivat hänen ollessa 25-vuotias. Nyt hän pohtii, että aikoinaan poliklinikalla tehdyt psykologiset tutkimukset eivät olleet riittävän perusteelliset.

Valitettavasti kehossa tehdyt muutokset ovat pysyviä. Sukupuolen korjaamiseen liittyy myös paljon terveydellisiä riskejä ja loppuiän kestävä lääkitys.

Seuraavan eduskunnan asialistalla on todennäköisesti translain uudistaminen. Sitä ajavat aktiivisesti sukupuolivähemmistöjä edustavat Trasek ja Seta. Kyseiset järjestöt ovat organisoineet Kuuluu kaikille -kampanjan, jonka tavoitteena on uudistaa translaki. Järjestöjen mukaan nykyinen laki loukkaa ihmisoikeuksia, kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Kampanjan tavoitteena on saada Suomeen translaki, jossa sukupuolen juridinen vahvistaminen perustuisi omalle ilmoitukselle lääketieteellisen prosessin sijaan ja olisi mahdollista myös alle 18-vuotiaille. Lapsilla ja nuorilla pitäisi kampanjan tavoitteiden mukaan olla oikeus tulla kuulluiksi sukupuoltaan koskevissa asioissa.

Kampanjaorganisaatio on tehokas ja lobbaustyön tuloksena suurin osa eduskuntapuolueista suhtautuu myönteisesti translain uudistamiseen. Sitä pidetään – kuinka ollakaan – ihmisoikeuskysymyksenä.

Nuoruusiän hormonimyrskyssä moni voi kokea vierautta suhteessa omaan sukupuoleensa. Ahtailta tuntuvat sukupuoliroolit häiritsevät. Sisäiseen myllerrykseen ja hämmennykseen voi olla monia syitä – muita kuin väärältä tuntuva sukupuoli. Siksi tuntuu hämmentävältä jopa vastuuttomalta, että nuorelle annetaan liian varhain mahdollisuus sukupuolensa korjaamiseen. Tiettävästi suurin osa niistä nuorista, jotka kipuilevat oman sukupuolensa kanssa, sopeutuvat myöhemmin omaan biologiseen sukupuoleensa.

Yksi viime vuoden luetuimmista jutuista seurakuntalaisessa oli Monet katuvat sukupuolenvaihdostaan, mutta siitä ei saa puhua julkisesti. Siinä kerrotaan, kuinka julkisuudessa harvemmin puhutaan niistä, jotka myöhemmin katuvat tehtyjä toimenpiteitä ja haluaisivat palata takaisin syntymäsukupuoleensa. Yksi tällainen on amerikkalaisaktivisti Walt Heyer, joka tuo sukupuolenkorjaustaan katuvien ääntä aktiivisesti esille. Hän itse korjasi sukupuoltaan miehestä naiseksi 42-vuotiaana. Elettyään kahdeksan vuotta naisena, hän päätti muuttaa sukupuolensa takaisin mieheksi.

Sukupuolen korjaamiseen liittyvät kysymykset ovat herkkiä ja arkoja. Ymmärrän, että on nuoria, jotka vahvasti kokevat olevansa väärää sukupuolta olevassa kehossa. Minulla ei ole selitystä siihen, miksi niin on.

En kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että lainsäädännöllisesti mahdollistettaisiin sukupuolen korjaamiseen tähtäävät hoidot alaikäisenä. Lapsille ja nuorille pitää antaa kasvurauha. Hämmennys, ulkopuolisuuden tunne, ahdistus, epävarmuus, alakulo, masennus, inho omaa sukupuolta kohtaan ja monet muut vaikeat tuntemukset voivat johtua niin monesta asiasta. Ehkä ratkaisu ei kuitenkaan ole oman biologisen sukupuolen korjaaminen. Lisäksi on aiheellista muistaa, että aivotkin kypsyvät vielä pitkälle yli 20-vuotiaaksi.

Mahdollisten myöhempien ongelmien minimoimiseksi on välttämätöntä tehdä perusteellinen psykologinen kartoitus ennen sukupuolen korjaamiseen tähtäävien hoitojen aloittamista. Kun on kyse niinkin isosta asiasta kuin sukupuolen muuttaminen, se ei voi olla pelkkä ilmoitusasia.