Kirjoittanut
Kirjoittaja on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja ja kirjailija. Apologetiikasta kiinnostunut Jumalan Sanan totuuksien puolustaja ja viisauden ystävä, joka haluaa rohkaista muita elämän matkalla kulkevia kanssamatkaajiaan.Perjantaina 28.2.2025 luulin katsovani Hollywood -elokuvaa. Kyseessä oli kuitenkin Trumpin ja Zelenskyin riidaksi äitynyt keskustelu. Tapaaminen meni puihin. Mineraalisopimusta ei allekirjoitettu ja Zelenskyi poistui ennen aikojaan. Tuttuun tapaan sosiaalisessa mediassa alkoi paikoin raivoisaksikin yltynyt kädenvääntö siitä, kuka tuossa tilanteessa toimi väärin ja kuka oikein. Kristitytkin lankesivat toistensa nuijimiseen. Ainakin osa meistä.
Katastrofaalinen virhe vai todellista johtajuutta?
Tiedotusvälineet ottivat tapahtuneeseen aktiivisesti kantaa. Otso Huttunen otsikoi: Trumpin ex-neuvonantaja: ”Tämä on katastrofaalinen virhe” Artikkelissaan hän toteaa Donald Trumpin entisen neuvonantajan John Boltonin, pitävän Trumpin ja Vancen ulostuloa katastrofaalisena virheenä Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle. Hänen mukaansa Trump ja Vance julistautuivat Venäjän kannattajiksi Ukrainan sodassa.
Huttunen kertoo, että
”Yhdysvalloissa reaktiot presidenttien tapaamiseen jakautuivat tapaamisen jälkeen. Demokraatit ovat kutsuneet Trumpin toimintaa tapaamisessa Zelenskyin kanssa häpeälliseksi. Heidän mukaansa Trump ja varapresidentti J. D. Vance tekevät Venäjän presidentin Vladimir Putinin likaisen työn. […] Republikaanit puolestaan hehkuttivat Trumpin johtajuutta. Heidän mielestään Trump ja Vance ovat oikeassa syyttäessään Zelenskyiä siitä, että tämä ei ole tarpeeksi kiitollinen Yhdysvaltojen antamasta tuesta Ukrainalle.
– Naurettavaa mahtipontisuutta Zelenskyiltä presidentin työhuoneessa. Yhdysvallat on käyttänyt satoja miljardeja dollareita Ukrainan puolustamiseen. Ja tämäkö on kiitos, jonka Amerikan kansa saa? On aika lopettaa tämä sota, edustajainhuoneen jäsen Greg Steube sanoi AFP:n mukaan.”
Zelenskyi on kyllä kiitellyt Yhdysvaltoja varsin ahkeraan, joten tuollainen väite on perätön. Yhdysvallat on rahallisesti myös tukenut vähemmän Ukrainaa, kuin väittää tukeneensa. Trumpin ja Vancen käytös ei mielestäni myöskään osoita johtajuutta, vaan enemmänkin narsistista irvikuvaa siitä. Oman arvon tunnossa kiristetään ja kyykytetään pienempää. Vuoron perään kumarrellaan ja haukutaan diktaattoriksi. Kun keskustelu lipsahtaa ohi aiheen, jäädytetään sotilaallinen tuki ja lopetetaan tiedustelutiedon jakaminen. YLE:n toimittaja Jani Parkkari otsikoikin artikkelinsa muotoon Trump vaihtaa Zelenskyi-kantaansa kuin sukkia – asiantuntijat selittävät ilmiön. Donald Trump tekee politiikkaa median ehdoilla. Ytimessä ovat tunteet ja niiden näyttäminen, arvioivat Ylen haastattelemat asiantuntijat.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että Zelenskyi olisi voinut valita sanansa viisaammin eikä hänen olisi kannattanut puhua toisten päälle. Hänen olisi tullut pitää visusti mielessään Yhdysvaltain johtajien halu saada julkisesti ihmisten kunniaa ja arvostusta. Tilanteen huomioon ottaen, pohjanoteeraus tuli kuitenkin Trumpilta ja Vancelta. Zelenskyi on vuosia ollut todella vaikeassa tilanteessa. Hän on jo pidempään toiminut sietokykynsä äärirajoilla. Heidän maansa on kohdannut valtavaa epäoikeudenmukaisuutta Venäjän hyökättyä heidän kimppuunsa. Kidutettuaan sotavankeja. Raiskattuaan heidän naisiaan. Vietyään lapsia väkisin Venäjälle. Lisäksi suuri osa Ukrainaa on miehittäjän vallassa sortotoimien alla. Ei ole sotahulluutta, vaan täysin loogista vaatia oikeudenmukaista rauhaa, ja hyökkääjän vetäytymistä. Se ei ole välttämättä kovin realistinen tavoite, mutta oikeudenmukainen kylläkin.
Tuollaisessa tilanteessa olevan ihmisen kimppuun hyökkääminen osoittaa ihmisen pienuutta ihmisen suuruuden sijaan. Jos Trumpin ja erityisesti Vancen intressissä tuossa tilanteessa oli ensisijaisesti oma kunnioitus ja Ukrainan kiitollisuus USA:lle, on se irvikuva johtajuudesta. Heidän käytöksensä todellakin muistutti narsistista koulukiusaamista. Esimerkkejä narsistisista johtajista, jotka raivaavat vastustajiaan tieltään, löytyy ympäri maailmaa. Valitettavasti itsekeskeistä individualismia korostava aikamme toisinaan pitää tuollaista käytöstä vahvana johtajuutena.
Samalla, kun sanon tämän, haluan muistuttaa, että saat olla kanssani aivan vapaasti eri mieltä. Älä menetä hermojasi. En halua aiheuttaa riitaisuutta, mutta minullakin on oikeus omaan kantaani. En myöskään halua, että käsitys uskovista Trumpin ehdottomina tukijoina, jotka katsovat läpi sormien kaikkia hänen kyseenalaisia keinojaan, vain vahvistuu. Me kaikki emme ole varauksettomia Trumpin tukijoita.
Herätyskristillisissä piireissä on monesti ylistetty Trumpia hänen Israel-myönteisyydestä, abortin vastustamisesta ja monista konservatiivista arvoista. Minäkin arvostan hänen toimintaansa niiden eteen. Arvostan suuresti! Siitä huolimatta, en ole koskaan kyennyt iloitsemaan hänen nimittämistään presidentiksi, en ensimmäisellä enkä toisellakaan kerralla.
Hän on tehnyt myös lukuisia kyseenalaisia päätöksiä, kuten rajoittanut tiettyjen termien käyttöä tieteellisessä tutkimuksessa haitaten jopa kristittyjen tutkijoiden työtä. Lisäksi hän on rajoittanut apua köyhille maille ja nälänhätää kärsiville. Christianity Today -lehti uutisoi hänen myös jäädyttäneen lahjonnan vastaisen lain. Kaiken lisäksi minua huolestuttaa hänen persoonanpiirteensä. Trump ei ole mikään pappi enkä ajattelekaan, että hänen tulisi olla täydellinen esikuva kristitystä johtajasta. Vaikka hän onkin saanut monia uudistuksia kiitettävästi aikaan, on todella tärkeää kyetä säilyttämään myös maltti ja nöyryys. Todellista johtajuutta ja oikeaa vallankäyttöä ei ole ylimielinen itsensä korottaminen tai anteeksipyynnöllä kiristäminen. Tuollainen asenne helposti tuhoaa myös ne hyvältä näyttävät saavutukset.
”Tarkoitus ei pyhitä keinoja” – Jeesuksen malli vallasta ja johtajuudesta
Tästä ajatukseni juontuvatkin Jeesuksen ja opetuslasten keskusteluun: ”Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. ” (Matt. 18:1-4)
Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi. Kun mietin Jeesuksen mallia johtajasta, mitä sieltä paljastuu? Jumala, joka otti orjan aseman tullessaan ihmiseksi. Syntyy vaatimattomiin oloihin. Nöyrtyy maallisten vanhempiensa kasvatuksen alle. Pesee opetuslastensa jalat. Yhä uudestaan ja uudestaan sietää opetuslastensa puutteita. Ihmisten epäuskoa ja vastustusta. Johtaja, joka ei nouse kavaltamisensa hetkellä asein tai asemansa arvovallalla vastustamaan ketään. Johtaja, joka käskee laittamaan miekan tuppeen. Johtaja, jota seuraamasta monet kieltäytyivät, kun Hän ei ollutkaan valtakunnan hallitsija ja sotapäällikkö. Ei paukutellut henkseleitään omanarvonsa tunnossa.
Todellisen johtajan malli on nöyrän ja palvelevan johtajan malli, joka kyllä samalla uskaltaa toimia ja seistä sanojensa takana. Todellinen johtaja ei hae ihmiskunniaa, oman arvovaltansa pönkittämistä tai paina toista ihmistä alas, jos kokee hänen uhkaavan hänen asemaansa tai kunniaansa. Hän ei kiristä. Jeesus vastusti voimakkaasti aikansa fariseuksia, jotka asettivat muiden ihmisten hartioille raskaita taakkoja, mutta eivät olleet itse valmiita niitä lainkaan kantamaan. Fariseuksia, jotka etsivät etummaisia sijoja ja ihmiskunniaa.
Kumpaa käytöstä Valkoisessa talossa nähtiin? Farisealaista kyykytystä, jossa jo valmiiksi alas painettua poljetaan lisää oman kunnian varjolla vai rakkaudellista nöyryyttä, jossa on kyllä mukana sopiva lujuus? Vaikka Vance Münchenin turvallisuuskonferenssissa kovasti arvosteli Euroopan tilannetta, nyt lipsahti varapresidentillä itsellään yhtä pahasti käytöstapojen osalta. Enpä usko, että yksikään eurooppalainen johtaja olisi Zelenskyia samalla tavalla jyrännyt, ymmärtäessään, missä tilanteessa hän, ja missä tilanteessa koko Eurooppa, nyt on.
Raamatussa on monia esimerkkejä hallitsijoista, jotka tulivat vallan korruptoimiksi. He aloittivat kyllä puolustamalla oikeita arvoja, mutta ajan myötä todellinen sisin paljastui. Koska sisin ei ollut kunnossa, puu paljasti myöhemmässä vaiheessa todellisen luonteensa ja hedelmät olivat sen mukaiset. Näin kävi esimerkiksi kuningas Saulille ja kuningas Salomolle. Oikeat arvot eivät riittäneet, koska vääränlainen kehitys oli pinnan alla käynnissä. Oikeita arvoja pyrkivät fariseuksetkin puolustamaan, mutta silti he epäonnistuivat, koska eivät katsoneet sisimpäänsä. He katsoivat vain, miltä asiat ulospäin vaikuttaisivat. Me uskovatkin toimimme joskus niin. Seurakunnan johtoon päässyt narsisti on suuri vaara koko seurakunnalle, vaikka hän päällisin puolin näyttäisi tekevän kaiken oikeiden arvojen mukaisesti.
Vaikka Trump ja Vance edustavatkin monia oikeita arvoja, ja kyllä minä kunnioitan heitä aidosti siitä, niin tarkoitus ei pyhitä keinoja eivätkä kaikki heidän tekemänsä linjaukset todellakaan vaikuta hyviltä. Aika paljastaa, mistä ihmisen sisin on todella tehty ja hedelmät tulevat olemaan sen mukaisia. Toivon yllättyväni siinä kohden iloisesti. Olisin erittäin mielelläni tässä kohden väärässä. Näytös Valkoisessa talossa kuitenkin vain kasvatti epäilyksiäni entisestään.
Todellinen johtajuusmalli tulee Jumalalta ja siinä meillä kaikilla on vielä paljon opittavaa. Niin minulla, sinulla kuin Valkoisen Talon kavereillakin. Minkälaista johtajuutta minä elämälläni osoitan? Isänä? Puolisona? Farisealaista alistavaa vai nöyrää itsensäuhraavaa?
Mikä on tärkeintä?
Olen vältellyt tätä aihetta sovun nimissä, mutta mielestäni ei ole oikein sekään, että emme uskovina uskalla nostaa esiin vaikeita asioita, koska pelkäämme kiistoja. Se ei ratkaise mitään. Lakaisemme asiat vain maton alle ja sama vellominen jatkuu pinnan alla. Ennen kaikkea meidän tulee oppia keskustelemaan sopuisasti ja rakkaudellisesti. Vaikeistakin asioista. Ei olla hiljaa niistä.
Jos sinä suutuit tästä blogistani, niin vedä syvään henkeä ja kysy itseltäsi miksi suutuit? Me saamme olla asiasta vapaasti eri mieltä. Sinulla on oikeus sinun kantaasi ja minulla minun kantaani. Silti voimme kulkea yhdessä toisiamme kunnioittaen, samaa Herraa seuraten ja yhteinen evankeliointitehtävä sisimmässämme – sielujen voittaminen.
Olet rakas veli ja sisar Kristuksessa, ajattelitpa tästä aiheesta sitten mitä hyvänsä. Ja tärkeämpää kuin Trump ja Zelenskyi, on se, minkälaista mallia ja esimerkkiä me itse elämällämme osoitamme. Peiliin katsomisessa on meillä jokaisella tarpeeksi tekemistä ja se onnistuu parhaiten pitämällä katseemme Kristuksessa, josta kaikki elämä lähtee.
