Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”… maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja” (2. Kor. 4: 9).
Paavalia piestiin kuin vierasta koiraa. Jo kutsun alussa Jeesus sanoi Ananiakselle, että Paavalin voima tulisi olemaan heikkoudessa.
Paavali oli rohkea. Mies, joka pystyi mitä vaan erään näkymättömän kanssa, joka häntä vahvisti, oli välillä kuin paperikaltereiden takana peloilta suojassa. Välillä hän pullisti hengelliset lihakset näyttääkseen, että kaavun alla oli muutakin kuin heikkoutta; välillä hän torjui liian suuret odotukset osoittaen Häntä, joka oli jokaisen kristityn ainoa elämän lähde.
Paavali oli usein lyöty maahan. Emme tiedä millä tavoin mutta luulen että kaikilla tavoilla, eri aikaan ja yhtä aikaa.
Mutta yhdestä hän ei antanut periksi. Gladiaattoriareenataistelijana hän saattoi olla jo miekkansa menettänyt ja kilpensä rikkonut; hän saattoi selkä hiekassa odottaa viimeistä kuoliniskua. Ja se olisi armotta tullutkin, vain pienen kiduttavan ivan jälkeen. Mutta sitä tuhoavaa iskua ei voinut tulla. Ei, vaikka pahan kuningas osoitti peukaloaan alas ja mylvivä yleisö nousi seisomaan.
Voit menettää lukemattomia asioita. Voit kieriä kivussa olohuoneen lattialla, oksentaa elämääsi vessanpöntöstä alas, hyvästellä rakkaita, joita et ehtinyt edes tuntea. Voit kestää taakkoja, joista toiset katsovat poppareita syöden elokuvista. Mutta sinä et tuhoudu.
Anna siis kuolleiden lehtien pudota ja hyvästele niiden mennyt kauneus. Uutta on tulossa. Kaikki mikä on kaunista huomenna, saa itää tänään uuden elämän voimasta.
”… että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumissamme näkyviin”
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
