Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Tunnelin päässä valoa

 

Tunnelin päässä näkyy hiukan valoa: hallitus ryhtyi lieventämään rajoituksia, tosin hallitusti ja vähän kerrassaan.  Minun tunneliini se ei tosin vielä näy, sillä ikärajoitteisille ei annettu karanteenin takarajaa. Ei se minua kauheasti haittaakaan, sillä ei kotona oleminen ja päivittäinen ulkoileminen ole lainkaan hankalaa. Mutta hyvä niille, jotka saivat toivon kipinän.

Sosiaalinen media on täynnä asiantuntijoita, jotka osaisivat neuvoa hallitusta toimimaan heidän haluamallaan tavalla. He eivät ole huomanneet, että maan parhaat asiantuntijat ovat joka hetki maan johdon käytettävissä. Sen toiminta ansaitsee kiitoksen varsin hallitusti edenneestä epidemiasta.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Nyt on syntymässä ”uusi normaali”. Vähitellen saamme tavata toisiamme, kunhan pesemme kätemme ja pidämme sopivan etäisyyden. Käsihygienia toivottavasti hidastaa tulevaisuudessa myös flunssaepidemioiden leviämistä. Mutta jos kaikki kättely ja kosketus lakkaavat, menetämme jotain olennaista.

Voi ihminen toki tervehtiä kättelemättäkin. Silmiin katsominen ja hymy ovat olennaisempia. Nekin ovat uhanneet kadota tänä outona aikana. Pidän silti tappiona, jos tulevaisuuden maailmassa ei enää kätellä eikä halata. Koskettaminen kertoo hyväksymisestä. Jos ystävät eivät saa tulla kahta metriä lähemmäksi, etäisyys voi loitontaa meitä toisistamme.

En siis toistaiseksi ehdota kättelemistä. Voimassa olevat rajoitukset ovat viisaita ja välttämättömiä. Mutta jos joskus viruksen häivyttyä näköpiiristä uudeksi normaaliksi tulee täydellinen kättelemättömyys ja halauksien välttäminen, olemme astuneet kylmempään maailmaan.

Pandemia toi myös kuolleisuusluvut jokapäiväiseen keskusteluun. Hyvä sikäli, että todellinen kuolleisuusprosentti on tasan sata. Vaikka pandemia väistyy, täällä kuollaan, jokainen vuorollaan. Siinä ei ole mitään dramatiikkaa, että elämä päättyy kerran. Kuoleman tällä puolen olevasta elämästä on kuitenkin huolehdittava. Ja sitten pitäisi hommata se passi, jolla viimeinen raja ylitetään. Silloin elämä ei ole pimeä tunneli, ja sen päässä oleva valo on kirkas ja kaunis.