Suomi on pitkään paistatellut – ja usein ihan aiheesta – yhtenä maailman mallioppilaana, mitä tulee demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon. Viimeaikoina superlatiivien luetteloon on lisätty Euroopan vahvin armeija, korkein maanpuolustustahto ja täydellinen Nato-yhteensopivuus.
Näiden parhauksien valossa niin maamme ulkopoliittiselle johdolle kuin kadunmiehellekin on ollut hämmentävää ajautua tilanteeseen, jossa Turkki on torpannut jäsenhakemuksemme argumenteillä, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä Naton jäsenkriteerien kanssa.
Alunperinhän oli ns. varmaa tietoa, että Suomi menee heittämällä Natoon, mutta nyt löysimmekin itsemme istanbulilaisesta basaarista, jonka kauppatapoja emme ymmärrä. Joka tapauksessa tilanne on kohdallamme epäreilu, koska emme ole tehneet mitään sellaista, joka voisi olla aitona argumenttina tällaiselle torjunnalle.
Maistaako Suomi nyt omaa lääkettään?
Olen seurannut vuosikausia Israelia ja sen saamaa kritiikkiä YK:ssa, missä se on joutunut kohtaamaan samankaltaista perusteetonta kiusantekoa kuin Suomi nyt, tosin moninkertaisesti, useiden vuosikymmenten ajan ja vieläpä maailman maiden enemmistöltä.
Vai mitä ajattelet YK:n yleiskokouksen antamista tuomitsevista päätöslauselmista vuosina 2015-2022: Israel 125, Venäjä 18, Syyria 9, Yhdysvallat 8, Pohjois-Korea 7, Iran 6 ja Myanmar 6.
Vuodesta 2005 alkaen YK:n ihmisoikeusneuvostossa Israel on saanut osakseen 99 tuomitsevaa päätöslauselmaa, kun maailman pahimmat terroristit ovat päässeet kuin koira veräjästä: Syyria 39, Pohjois-Korea 15, Iran 12, Eritrea 11, Venäjä 3 ja Venezuela 2.
Kaikkein surullisinta on, ettei Suomi ole tietääkseni koskaan puolustanut Israelia missään YK:n elimessä ja Suomen ulkopoliittinen linja suhteessa Israeliin on pysynyt hyvin samanlaisena, olipa ulkoministerinä sitten Erkki Tuomioja, Timo Soini tai Pekka Haavisto. UN Watchin tietokannan mukaan Suomi on äänestänyt vuodesta 2015 YK:n yleiskokouksessa Israelia vastaan 97 kertaa (79 %) ja parhaimmillaan pidättäytynyt äänestämästä 26 kertaa (21 %). Naapurimaamme Ruotsin äänestyshistoria Israelin suhteen on lähes identtinen.
Tuore esimerkki Suomen epäasiallisesta toiminnasta Israelia kohtaan liittyy YK:n ihmisoikeusneuvoston raporttiin koskien Israelin toimintaa ”miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja Itä-Jerusalemissa”.
Yhdysvallat julkisti 13.6. yhteensä 22 maan allekirjoittaman vetoomuksen irtisanoutua tuosta puolueellisesta ja valheita sisältävästä raportista, mutta Suomi valitsi jälleen kerran olla tuomitsemassa Israelia, siitä huolimatta, että Euroopasta USA:n lanseeraaman vetoomuksen allekirjoittivat Bulgaria, Hollanti, Iso-Britannia, Itävalta, Kroatia, Pohjois-Makedonia, Saksa ja Unkari. Tätä ei enää voi puolustella edes perinteisellä ”EU:n yhteisellä päätöksellä”.
Mitä Raamattu sanoo asiasta?
Turkin vedätys pitää Suomea ja Ruotsia panttivankeinaan on suoraan sanottuna raivostuttavaa, ja soisin asian tulevan pikaisesti ratkaistuksi, mutta kristittynä myös ymmärrän Raamatusta, että Jumala on asettanut niin yksilöille kuin kansakunnille syyn ja seurauksen lait, ja nimenomaisesti liittyen Israeliin. Obadjan kirjan jakeet 12-15 antavat tästä varsin ymmärrettävän kuvauksen:
12. Älä pilkkaa veljeäsi, Esau, hänen onnettomuutensa tähden! Älä ilku Juudaa sen häviön päivänä! Älä herjaa sitä ahdingon aikana! 13. Älä tunkeudu sisään kansani porteista sen onnettomuuden aikana! Älä muiden joukossa katsele ivallisesti kansani hätää sen onnettomuuden päivänä! Älä kajoa sen omaisuuteen onnettomuuden päivänä! 14. Älä väijy pakoteitten varsilla, pakoon pyrkivien turmana! Älä luovuta Juudasta paenneita takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä! 15. Lähellä on Herran päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt, niin myös sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.
Uuden testamentin puolelta asiaa alleviivaa Jeesuksen lanseeraama ns. kultainen sääntö: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille (Matt. 7:12).
Valitettavasti nämä periaatteet eivät ole juurikaan näkyneet maamme Israel-politiikassa, vaan juutalaisvaltio on ollut ns. vapaata riistaa niin Suomelle kuin Ruotsillekin YK:ssa.
Toivon ja rukoilen, että Naton jäsenyyskysymys ratkeaisi pikimmiten ja maamme saisivat sen lisäturvan, mitä puolustusliiton jäsenyys toisi mukanaan. Samalla kuitenkin toivon, että Suomen ulkopoliittinen johto ymmärtäisi, minkälaista vehkeilyä se itse on harjoittanut Israelin kohdalla vuosikymmenten ajan ja tekisi täyskäännöksen YK-politiikassaan.
Jumala Suomen kansaa ja sen johtoa armahtakoon ja varjelkoon.