Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Tutkivaa, ei hutkivaa journalismia

 

Niin kuin useasti ennenkin vastaavien suomalaisten ohjelmien kohdalla, katsoja joutui tässä suhteessa pettymään. Mainitussa ohjelmassa mukana ollut Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä huomauttaa tiedotteessaan, että MOT vaikeni siitä, miten monipuolisen valvonnan alaisia järjestöt todellisuudessa ovat.

”MOT-ohjelma ei tuonut ilmi, että nykyjärjestelmässä rahankeräyksen valvonta on annettu järjestön tilintarkastajan tehtäväksi. Tilintarkastaja tarkastaa poliisihallitukselle tehtävän rahankeräystilityksen ja lausunnossaan vakuuttaa, että tilitys on yhtä pitävä kirjanpidon kanssa sekä että kerätyt varat on käytetty rahankeräysluvan mukaisesti tilityksessä ilmoitetulla tavalla”, todetaan Kylväjän tiedotteessa.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Kylväjä ilmoittaa järjestössä toimivasta nelinkertaisesta valvonnasta: oma sisäinen valvonta, tilintarkastajien ulkoinen valvonta, ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöhankkeita koskeva valvonta sekä kirkon lähetyskeskuksen lähetystyötä koskeva valvonta.

Tämä valvonnan laajuus olisi ohjelman tekijöiden ollut helppo saada selville. Miksi MOT yritti antaa juuri uskonnollisista järjestöistä epäluotettavaa kuvaa? Suomessa tarvittaisiin journalistinen uudistus, joka vapauttaisi toimittajat anti-uskonnollisuuteen, anti-konservatismiin ja tietynlaiseen tekopyhyyteen perustuvasta asenteesta. Viimeksi mainittu näkyy selvästi siinä, että toimittajat ovat toistuvasti vastustaneet omien poliittisten, uskonnollisten tai anti-uskonnollisten sitoutuneisuuksiensa paljastamista. Pieni, mutta valaiseva esimerkki oli myös taannoinen A-talk ohjelma, jossa toimittaja vaati kaikkia haastateltavia paljastamaan lähetyksessä palkkansa, mutta ei itse kysyttäessä suostunut kertomaan omaansa.

Tutkiva, pelottomasti erilaisiin ilmiöihin – myös uskonnollisiin – paneutuva journalismi on tärkeää. Mutta sen täytyy olla myös itsekriittistä. Sen tekijöiltä vaaditaan kykyä asennoitua sympaattisesti ja avoimesti myös sellaisten ihmisten ajatteluun, joka ei edusta omaa näkemystä. Tällainen asenne on harvinaista.

Mainitun A-talk ohjelman taannoinen aborttikeskustelu oli tässä suhteessa virkistävä poikkeus. Siinä toimittaja kykeni sympaattisesti kuuntelemaan ja ymmärtämään myös abortin vastustajien näkemyksiä. Toimittajat eivät koskaan tule olemaan täysin puolueettomia ja ennakkoasenteettomia. Kunnollinen asioihin paneutuminen, tosiasioiden tasapuolinen esille tuominen, eläytymiskyky ihmisten kokemuksiin, ja erilaisten näkemysten reilu esittely sen sijaan tulevat aina olemaan toimituksellisia ihanteita.