Tyynyyn itkijät ja kalastustiedettä harjoittavat

Häkkisen mukaan kirkossa pidetään hienoja puheita. Tilaisuudet ovat huolellisesti suunniteltu ja toteutettu. Mutta ravintosisältö voi olla heikko. Hän lainasi pietismin isän Filip Jakob Spenerin ajatusta: ”Kun näet kuihtuneen puun, jonka lehdet ovat käyneet kuiviksi, niin päättelet siitä, että sen juurissa on jotakin vikaa. Niin epäilemättä päätät, jos näet kurittoman kansan, että siltä puuttuu pyhää papistoa.” Piispa kysyi: Tästäkö on kyse, jos julistuksemme on köyhää ja jättää nälkäiseksi? Niitä, jotka joutuvat pettymään kuulemaansa, jotka jäävät vaille Jumalan sanan ravintoa, on hänen mukaansa kirkossamme liikaa.

Piispan mukaan kristillisen julistuksen ensimmäinen edellytys on, että saarnaaja ja puhuja itse uskoo siihen, mitä julistaa. Siksi apostolin sana on yhä ajankohtainen ja tarpeellinen: ”Minä uskon, ja siksi minä puhun” (2. Kor. 4:13) Toinen edellytys on, että julistuksen sisältö on kirkas ja selkeä. Uusi testamentti ilmaisee kristillisen saarnan sisällön tiivistetysti näin: ”Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta.” (1. Kor. 1:23).

Puheen loppu oli yhtä puhutteleva kuin sen alkukin. Häkkinen lainasi Romanian luterilaisen kirkon piispan
Dezsö Zoltán Adorjánin kertomusta ihmisistä, jotka kutsuivat itseään kalastajiksi. He keskustelivat ahkerasti kalakannasta ja ammatistaan. He pohtivat kalastuksen merkitystä ja parempia kalastusmetodeja. He loivat uusia määritelmiä kalastuksesta. Yhtä asiaa he eivät kuitenkaan tehneet koskaan. He eivät kalastaneet.

Sitten he perustivat huolellisesti suunniteltuja yhteisöjä ja koulutuskeskuksia. Näiden tavoitteena oli kalastuksen teorian opettaminen. Monet opettajat saivat tohtorin arvon. Kalastajan tutkintotodistuksia jaettiin monille ihmisille. Yhtä asiaa he eivät kuitenkaan tehneet. He eivät pyydystäneet kaloja.

Kerran yhden loistavan ja tuloksekkaan neuvottelukokouksen jälkeen nuori, lupaava oppilas lähti kuitenkin kalastamaan. Seuraavana päivänä hän ilmoitti, että oli onkinut kaksi ihmeellisen kaunista kalaa. Ilo oli suuri. Hän sai palkinnon hienosta saaliistaan ja hänet kutsuttiin osallistumaan kaikkiin kokouksiin, jopa opettamaan, tekemään tutkimustyötä ja kehittelemään teorioita. Niinpä hänen oli pakko lopettaa kalastus, jotta ehtisi opettaa muita kalastajia. Ainoa ongelma oli taas, että yhtä asiaa he eivät vieläkään tehneet. He eivät kalastaneet.

Kysymys kuuluu, onko sellainen ihminen kalastaja, joka ei kalasta.

Ps. Seppo Häkkisen puhe löytyy kokonaisena tästä linkistä.