Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Älkää menneitä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle.” (Jes. 43: 18,19)
On vaikeaa elää tätä päivää saati odottaa tulevaisuuden tuovan mitään hyvää, jos katse on kääntynyt jatkuvasti menneisyyden virheisiin ja rikkoutumisiin.
Raamattu kehottaa meitä toistuvasti päästämään irti menneestämme ja keskittymään tähän päivään; menneen elämän ei tarvitse Jumalan lapsen elämässä määrittää tulevan tasoa. Mennyt voi kyllä olla jotakin, minkä Jumala kääntää kristityn vahvuudeksi ja alueeksi, jonka kautta voi siunata toisia.
Jumala vakuuttaa meille, että Hän tekee elämässämme tänään uutta. Hän kysyy, emmekö huomaa sitä? Emme kykyne näkemään taimella olevia uusia alkuja, jos katseemme on menneessä.
Autiomaassa ja aavikolla ei ole mitään elämisen edellytyksiä. Moni menneisyyden taakoittama ihminen kokee samoin, että nykyisessä tilanteessa ei ole selviytymisen mahdollisuuksia. Tai jos on, se tarkoittaa kitumista päivästä toiseen.
Jumala lupaa tien autiomaahan. Se on tie ihmiselle, joka on eksyksissä ja elämänsä kanssa sen päätepisteessä. Sinne Kristus ilmestyy tienä toivontäyteiseen elämään Jumalan yhteydessä. Hän kykenee saamaan pirskahtelevat vesivirrat täyttämään nääntyneet sydämet.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollamme.
