Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä” (Jaak. 1:3).
Onko sinusta tuntunut siltä, että reputat jokaisen ylhäältä tai alhaalta tulevan koetuksen? Usko kyllä vahvistuisi koetuksissa – jos ne kestäisi?
Jaakob kirjoittaa ahdistuksissa oleville kuulijoille. Hän on niin rohkea, että kehottaa jopa iloitsemaan vaikeuksista. Iloon on syytä, koska monenlaiset erilaiset ahdingot ovat niitä välineitä, joilla Jumala vahvistaa – ei meitä – vaan sitä mystistä asiaa, jota kutsutaan uskoksi.
Jos siis lannistut koetuksissa, tai koet epäonnistuvasi niissä yhä uudelleen, ehkä olet kalibroinut arviointiasteikkosi väärin? Uskon kestävyys nimittäin tarkoittaa sitä lujuutta, jolla minä tartun kiinni Vapahtajastani.
Normaalioloissa ihminen luottaa pitkälti itseensä. Mutta kun liian vahvat tuulet puhaltavat ja repivät suojatelttani ympäriltäni, alan hapuilla auttajaa itseni ulkopuolelta.
Kun koetukset ja myös epäonnistumiset saavat meidät juoksemaan Jeesuksen Kristuksen syleilyyn, uskonyhteys vahvistuu. Tämä on Raamatun tarkoittamaa uskon vahvistumista tai uskon kestävyyttä.
Miten kärsivällisyys liittyy kaikkeen tähän? Kun olen kokenut monia tuskaisia tilanteita ja hädissäni kutsunut Vapahtajaani apuun, minuun on monien toistojen kautta syntynyt luottamus. Vaikka olisin tänään pimeässä laaksossa, joku sisäinen tunnemuistini kertoisi, että näissä hetkissä ollaan oltu ennenkin. Ja niistä on aina selvitty. Ei omin kyvyin, vaan Pelastajan auttamana. Siksi minun ei tarvitse hätäillä, vaan voin kärsivällisesti odottaa varmaa apua ja pelastusta.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
