Usko – saat uskon

Usko Jeesukseen on jännitekenttä. Se on maailman helpoin ja vaikein asia. Ehdottomasti.

Jeesus kutsui: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28) Tulkaa siis kaikki, aivan kaikki. Ei mitään ehtoja, ei vaatimuksia, ei etukäteispyhitystä, ei jälkivaatimuksia, ei minkäänlaista häntää. Tule, sinäkin, joka et voi koskaan uskoa olevasi armon arvoinen. Et olekaan, tule silti! Maailman yksinkertaisin ehdoista vapaa tervetulotoivotus. Ilmaista, tässä ja nyt tarjolla, ei vastalahjan vaatimusta. Päinvastoin Kalliin hunajan pisaran sanoin: ”Usko on ihmeellisin asia maailmassa. Lisää siihen jotakin omaasi ja sinä turmelet sen.” Ojenna avuton kätesi ja huomaat siihen tarttuneen taivaan ja maan Luojan.

Ja samalla ihmisestä täysin riippumaton totuus: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä” (6:44). Siis: tulkaa, mutta jos tulette, se on Isä, joka teidät luokseni veti. Ei kukaan voi tulla, ellei Isä vedä! Et voi ottaa kunniaa uskostasi itsellesi, se olisi ylpeää Jeesuksen ristinansion vähättelyä.

Jeesuksen sanoin: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko” (Joh.6:29). Ensin laki: ”Uskokaa häneen”, sitten evankeliumi: ”Se on Jumalan teko”.

Alusta loppuun Jumalan työtä.

Ehkä sinäkin ajattelit joskus valinneesi Jeesuksen. Oman harkinnan, hädän tai paremman elämän toivosta. Teit ratkaisun ja tiesit olevasi Jeesuksen oma. Jeesus kertoo kuitenkin, miten asiat taisivat oikeasti mennä: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” (Joh. 15:16) Tämä on maailman ihmeellisin lause, kun se luetaan, niin kuin se on kirjoitettu. Se on maailman armollisin lause. Se on uskomattomin lause. Se on armon ylistystä ja ihmeteltävää ihmettä! Miksi meidät valittiin? Emme tiedä, emme ymmärrä, mutta ylistämme siitä Herraa!

Vanha apostoli Johannes iskee kuin viimeisen naulan Jumalan tekojen aarrearkkuun. Palataan aikaan ennen uskoamme, jo ennen syntymäämme: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:10). Pelastus täytettiin, ennen kuin osasimme sitä edes pyytää tai kaivata. Pelastus ei ole ihmisen rakentamat tikapuut taivaaseen, vaan taivaan laskeutuminen keskuuteemme ja pelastuksen valmistuminen valmiiksi.

Jeesus saapui taivaasta alas ja hän nöyrtyi seimelle, ristille, sanaksi paperille, pisaraksi kastemaljaan ja leiväksi ja viiniksi ehtoollispöytään. Hän ei odota hengellisesti kuolleen uskonnollisia tekoja, vaan hän laskee sydämeen uskon lahjan. Julistaa syntimme anteeksiannetuiksi. Puhtaasta rakkaudesta, ansiottomasta armosta.

Usko on ihmeellisin asia maailmassa.

Ps. Olisiko tämän ihmisiä rikkovan vastuuttoman vapauden aika viimein päättymässä? Erityisesti nuoret miehet ovat alkaneet kiinnostua kristinuskosta. Heiluri kävi laidassa, alkaisiko liike takaisin tasapainoisempaan uskoon ja elämään.

Artikkeli on Elämä-lehden 8/2024 pääkirjoitus