Kirjoittanut
KUULEMINEN JA PUHUMINEN (Osa 2)
Mistä puhe, kieli ja kuulo ovat kotoisin?
Miten evolutionistit selittävät puhumisen ja kuulemisen ”kehittymisen”?
YLE Tiede-palstalla todetaan 14.4.2013: ” Etiopialaisapinan huultenmaiskuttelu voi valottaa ihmiskielen kehityksen alkuhämärää. Entä kuulo?: ”Varhaiset nelijalkaiset ryömivät maalle noin 375 miljoonaa vuotta sitten, mutta korvat niille kehittyivät vasta 100 miljoonaa vuotta myöhemmin. Sitä ennen ne kuuntelivat keuhkoillaan (HS tiede 6.2.2015).
Vahvistaako kokemusperäinen tutkimus, että näin on tapahtunut, vai onko kyseessä pelkkä tarinointi? Ylimalkaisten väitteiden asemesta on parempi tehdä johtopäätökset sekä koko järjestelmää että sen yksityiskohtia tarkastelemalla. Kokonaisuus ei toimi moitteettomasti ilman nerokkaasti suunniteltuja yksityiskohtia.
Miten esimerkiksi välikorvasta nenäonteloon kulkeva ilmastointikanava pidetään suljettuna sanoja muodostettaessa ja miten se saadaan auki nielaistaessa? Ratkaisu piilee kanavan muotoilussa. Siinä on eräänlainen jänteinen venttiili ja seinämä, se muistuttaa tynnyriä josta on pieni aukko sisäkorvaan.
Kaksi lihasta suorittaa puhumisen/nielaisun toiminnallisen eriytymisen. Kanava aukeaa vain 0,04 sekunniksi, mutta se riittää tasaamaan ilman paineen tärykalvon molemmin puolin. Sama lihas, joka avaa kanavan, on yhteydessä tärykalvoa pingottavaan lihakseen ja niillä on sama hermo.
Tämä lihas ’lukitsee’ kuuloluista vasaran ja näin estää sitä liikkumasta nielaistaessa. Tämän huomaa kun musiikkia kuunnellessa nielaisee. Nämä erittäin monimutkaiset rakenteelliset ja toiminnalliset ratkaisut edellyttävät älykästä suunnittelua ja nerokkaita teknisiä ratkaisuja. Evolutionistit väittävät, että kuuloluista kaksi olisivat vaeltaneet nykyiselle paikalleen matelijamaisen ”esi-isämme” leukaluusta. Miten ’välivaiheet’ olisivat mahtaneet toimia? Vai onko tämäkin pelkkää tarinointia?
Kuuloluut välittävät tiedon sisäkorvan nesteeseen. Siellä Cortin elin aistii jopa senttimetrin miljardisosan taajuisen värähtelyn (vastaa muutaman atomin kokoa). Tämä avaa ionikanavia ja välittäjäaineita lähetetään ”sähköisesti” eteenpäin. Määrätyt taajuudet vaikuttavat määrättyihin soluihin, mikä mahdollistaa äänimaiseman tulkinnan.
Mielenkiintoista on, että tärykalvon läpimitta on 17 kertaa soikeaan ikkunaan kiinnittyvää jalustinta suurempi. Tässä tieto siirretään ilman värähtelystä nesteen värähtelyyn, joka onnistuu vain tällä muuntokertoimella.
Järjestelmään on asennettu myös suojarefleksi. Jos kova ääni välittyy aivoihin, se aiheuttaa 0,004 sekunnissa refleksin, joka kiristää kuuloluiden lihakset ja estää aistinjärjestelmän vaurioitumista. Tällä voidaan myös vähentää matalien äänten aiheuttamaa haittaa keskusteltaessa. Tämä ilmiö vähentää myös oman puheen itselle aiheuttamaa häiriötä. Siksi oma puheesi ei haittaa luennon kuulemista samassa mitassa kuin naapurin puhe.
Äänen voimakkuus arvioidaan kolmella tavalla. Kun värähtelyn laajuus suurenee, kuulosolut ärsyttävät hermopäätteitä tiuhempaan ja ärsyke myös leviää ympäröiviin soluihin. Uloimmat solut ärsyyntyvät vasta kun värähtely saavuttaa suuren voimakkuuden ja tämä tiedottaa aivoille, että ääni on voimakas (lisätietoja kirjasta ’The Image of God’, Pekka Reinikainen).
Korva pystyy havaitsemaan triljoonakertaisen äänienergian ja miljoonakertaisen Cortin elimen tyvilevyn liikkeen laajuuden. Korva kuitenkin tulkitsee eron äänen voimakkuudessa noin 10 000 -kertaiseksi. Näin asteikkoa tiivistetään suuresti kuulojärjestelmän mekanismien avulla. Tämä mahdollistaa hyvin laaja-alaisen äänenvoimakkuuden arvioinnin. Ilman tiivistämismekanismeja se ei olisi mahdollista. Kipua aiheuttavan äänen ja vaimeimman äänen ero energiassa on 1 suhde miljoonaan miljoonaan (10^12). Mikään ihmisen mittauslaite ei pysty samaan (’The Wonder of Man’, Werner Gitt).
Simpukassa hiussolut suorittavat toisenkin hämmästyttävän toimenpiteen. Ne eivät ainoastaan ”vastaanota” ääntä vaan luovat ja vahvistavat sitä. Kun hyvin vaimeaa ääntä pitää vahvistaa, simpukka muuttaa sähköisiä signaaleja takaisin mekaanisiksi. Tähän tarvitaan prestin – nimistä valkuaisainemoottoria, joka synnyttää ylimääräistä liikettä, joka liittyy nestekalvon aaltoon. Ilman tällaista ’aktiivista vahvistinta’ hiljaisia ääniä ei kuultaisi.
Korvanlehtien avulla saadaan selville äänen tulosuunta. Vaakatasossa tämä selviää aikaerosta oikean ja vasemman korvan ärsytyksen välillä sekä ärsytyksen voimakkuuserosta. Tämän lisäksi on selvitettävä tuleeko ääni ylhäältä vai alhaalta. Korvanlehtien muoto muuttaa korvaan päätyvän värähtelyn laatua. Tuhansien sekunnin sadasosien erot riittävät äänen tulosuunnan määrittämiseen. Evolutionistien väite, että korvanliikuttajalihakset ovat surkastuma aikaisemmasta kehitysvaiheesta, perustuu tietämättömyyteen. Niiden liike pureskeltaessa auttaa irrottamaan korvavahaa. Lisäksi ne ylläpitävät korvanlehden verenkiertoa, sillä korvarustolla ei ole verenkiertoa. Lisäksi eräät ihmiset osaavat taitavastikin ”höristää korviaan”.
Kuuleva korva on hyvä esimerkki ihmiskehossa havaittavasta nerokkaasta teknisestä ongelmanratkaisusta. Siinä jokainen yksityiskohta on välttämätön, jotta koko järjestelmä toimii. Sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnon valinta eivät pysty tämän kaltaiseen suunnitteluun (Le Programme Homme, P. Rabischong, s.203). Kaikki tieto korvien rakenteesta, alkionkehityksen aikaisesta kokoonpano- ja solujen erikoistumisjärjestyksestä sekä toiminnan bio-ohjelmista on koodattu yhden hedelmöityneen munasolun DNA:n tietopankkiin. Kun mennään sukupolvesta seuraavaan ja munasolut kopioituvat, niihin kertyy haitallisia mutaatioita monituhatkertaisesti enemmän kuin ”hyödyllisiä” eikä valinta pysty niitä kaikkia poistamaan. Tämän vuoksi ihmiskunta kärsii peräti 30 000 sairaudesta. Jokainen joka haluaa, voi helposti ymmärtää, että langenneessa maailmassa ei voi elää ”miljoonia vuosia” ja ”kehittää uusia innovaatioita”. Evoluutio (mutaatiot+valinta) on mekanismi, joka ei luo uutta vaan vie kohti sukupuuttoa.
Evolutionistit väittävät edelleen sinnikkäästi, että ihmisen alkion- ja sikiönkehityksen kuluessa käydään läpi koko evoluutiohistoria kävelemään innostuneesta kalasta lähtien ja he ovat näkevinään ihmisellä kidusten aihioita. Mielenkiintoista on, että lääkärit totesivat tämän väitteen perättömäksi jo 1920 -luvulla, mutta sitä esitellään edelleen biologian oppikirjoissa evoluution todisteena. Myös Darwin piti tätä väärinkäsitystä parhaana todisteena teorialleen.
Evolutionistit väittävät myös, että kaksi ihmisen kolmesta kuuloluusta olisivat kehittyneet matelijoiden leukaluista, jotka olisivat vähitellen vaeltaneet välikorvaan. Tähän näkemykseen liittyvät ongelmat on kuvattu kirjassa ’Evoluutio kriittinen analyysi’.
Raamatussa todetaan: ”Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit – milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi?” (Ps.94:8-9)
KUULEMINEN JA PUHUMINEN (Osa 2)
Mistä puhe, kieli ja kuulo ovat kotoisin?
Miten evolutionistit selittävät puhumisen ja kuulemisen ”kehittymisen”?
YLE Tiede-palstalla todetaan 14.4.2013: ” Etiopialaisapinan huultenmaiskuttelu voi valottaa ihmiskielen kehityksen alkuhämärää. Entä kuulo?: ”Varhaiset nelijalkaiset ryömivät maalle noin 375 miljoonaa vuotta sitten, mutta korvat niille kehittyivät vasta 100 miljoonaa vuotta myöhemmin. Sitä ennen ne kuuntelivat keuhkoillaan (HS tiede 6.2.2015).
Vahvistaako kokemusperäinen tutkimus, että näin on tapahtunut, vai onko kyseessä pelkkä tarinointi? Ylimalkaisten väitteiden asemesta on parempi tehdä johtopäätökset sekä koko järjestelmää että sen yksityiskohtia tarkastelemalla. Kokonaisuus ei toimi moitteettomasti ilman nerokkaasti suunniteltuja yksityiskohtia.
Miten esimerkiksi välikorvasta nenäonteloon kulkeva ilmastointikanava pidetään suljettuna sanoja muodostettaessa ja miten se saadaan auki nielaistaessa? Ratkaisu piilee kanavan muotoilussa. Siinä on eräänlainen jänteinen venttiili ja seinämä, se muistuttaa tynnyriä josta on pieni aukko sisäkorvaan.
Kaksi lihasta suorittaa puhumisen/nielaisun toiminnallisen eriytymisen. Kanava aukeaa vain 0,04 sekunniksi, mutta se riittää tasaamaan ilman paineen tärykalvon molemmin puolin. Sama lihas, joka avaa kanavan, on yhteydessä tärykalvoa pingottavaan lihakseen ja niillä on sama hermo.
Tämä lihas ’lukitsee’ kuuloluista vasaran ja näin estää sitä liikkumasta nielaistaessa. Tämän huomaa kun musiikkia kuunnellessa nielaisee. Nämä erittäin monimutkaiset rakenteelliset ja toiminnalliset ratkaisut edellyttävät älykästä suunnittelua ja nerokkaita teknisiä ratkaisuja. Evolutionistit väittävät, että kuuloluista kaksi olisivat vaeltaneet nykyiselle paikalleen matelijamaisen ”esi-isämme” leukaluusta. Miten ’välivaiheet’ olisivat mahtaneet toimia? Vai onko tämäkin pelkkää tarinointia?
Kuuloluut välittävät tiedon sisäkorvan nesteeseen. Siellä Cortin elin aistii jopa senttimetrin miljardisosan taajuisen värähtelyn (vastaa muutaman atomin kokoa). Tämä avaa ionikanavia ja välittäjäaineita lähetetään ”sähköisesti” eteenpäin. Määrätyt taajuudet vaikuttavat määrättyihin soluihin, mikä mahdollistaa äänimaiseman tulkinnan.
Mielenkiintoista on, että tärykalvon läpimitta on 17 kertaa soikeaan ikkunaan kiinnittyvää jalustinta suurempi. Tässä tieto siirretään ilman värähtelystä nesteen värähtelyyn, joka onnistuu vain tällä muuntokertoimella.
Järjestelmään on asennettu myös suojarefleksi. Jos kova ääni välittyy aivoihin, se aiheuttaa 0,004 sekunnissa refleksin, joka kiristää kuuloluiden lihakset ja estää aistinjärjestelmän vaurioitumista. Tällä voidaan myös vähentää matalien äänten aiheuttamaa haittaa keskusteltaessa. Tämä ilmiö vähentää myös oman puheen itselle aiheuttamaa häiriötä. Siksi oma puheesi ei haittaa luennon kuulemista samassa mitassa kuin naapurin puhe.
Äänen voimakkuus arvioidaan kolmella tavalla. Kun värähtelyn laajuus suurenee, kuulosolut ärsyttävät hermopäätteitä tiuhempaan ja ärsyke myös leviää ympäröiviin soluihin. Uloimmat solut ärsyyntyvät vasta kun värähtely saavuttaa suuren voimakkuuden ja tämä tiedottaa aivoille, että ääni on voimakas (lisätietoja kirjasta ’The Image of God’, Pekka Reinikainen).
Korva pystyy havaitsemaan triljoonakertaisen äänienergian ja miljoonakertaisen Cortin elimen tyvilevyn liikkeen laajuuden. Korva kuitenkin tulkitsee eron äänen voimakkuudessa noin 10 000 -kertaiseksi. Näin asteikkoa tiivistetään suuresti kuulojärjestelmän mekanismien avulla. Tämä mahdollistaa hyvin laaja-alaisen äänenvoimakkuuden arvioinnin. Ilman tiivistämismekanismeja se ei olisi mahdollista. Kipua aiheuttavan äänen ja vaimeimman äänen ero energiassa on 1 suhde miljoonaan miljoonaan (10^12). Mikään ihmisen mittauslaite ei pysty samaan (’The Wonder of Man’, Werner Gitt).
Simpukassa hiussolut suorittavat toisenkin hämmästyttävän toimenpiteen. Ne eivät ainoastaan ”vastaanota” ääntä vaan luovat ja vahvistavat sitä. Kun hyvin vaimeaa ääntä pitää vahvistaa, simpukka muuttaa sähköisiä signaaleja takaisin mekaanisiksi. Tähän tarvitaan prestin – nimistä valkuaisainemoottoria, joka synnyttää ylimääräistä liikettä, joka liittyy nestekalvon aaltoon. Ilman tällaista ’aktiivista vahvistinta’ hiljaisia ääniä ei kuultaisi.
Korvanlehtien avulla saadaan selville äänen tulosuunta. Vaakatasossa tämä selviää aikaerosta oikean ja vasemman korvan ärsytyksen välillä sekä ärsytyksen voimakkuuserosta. Tämän lisäksi on selvitettävä tuleeko ääni ylhäältä vai alhaalta. Korvanlehtien muoto muuttaa korvaan päätyvän värähtelyn laatua. Tuhansien sekunnin sadasosien erot riittävät äänen tulosuunnan määrittämiseen. Evolutionistien väite, että korvanliikuttajalihakset ovat surkastuma aikaisemmasta kehitysvaiheesta, perustuu tietämättömyyteen. Niiden liike pureskeltaessa auttaa irrottamaan korvavahaa. Lisäksi ne ylläpitävät korvanlehden verenkiertoa, sillä korvarustolla ei ole verenkiertoa. Lisäksi eräät ihmiset osaavat taitavastikin ”höristää korviaan”.
Kuuleva korva on hyvä esimerkki ihmiskehossa havaittavasta nerokkaasta teknisestä ongelmanratkaisusta. Siinä jokainen yksityiskohta on välttämätön, jotta koko järjestelmä toimii. Sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnon valinta eivät pysty tämän kaltaiseen suunnitteluun (Le Programme Homme, P. Rabischong, s.203). Kaikki tieto korvien rakenteesta, alkionkehityksen aikaisesta kokoonpano- ja solujen erikoistumisjärjestyksestä sekä toiminnan bio-ohjelmista on koodattu yhden hedelmöityneen munasolun DNA:n tietopankkiin. Kun mennään sukupolvesta seuraavaan ja munasolut kopioituvat, niihin kertyy haitallisia mutaatioita monituhatkertaisesti enemmän kuin ”hyödyllisiä” eikä valinta pysty niitä kaikkia poistamaan. Tämän vuoksi ihmiskunta kärsii peräti 30 000 sairaudesta. Jokainen joka haluaa, voi helposti ymmärtää, että langenneessa maailmassa ei voi elää ”miljoonia vuosia” ja ”kehittää uusia innovaatioita”. Evoluutio (mutaatiot+valinta) on mekanismi, joka ei luo uutta vaan vie kohti sukupuuttoa.
Evolutionistit väittävät edelleen sinnikkäästi, että ihmisen alkion- ja sikiönkehityksen kuluessa käydään läpi koko evoluutiohistoria kävelemään innostuneesta kalasta lähtien ja he ovat näkevinään ihmisellä kidusten aihioita. Mielenkiintoista on, että lääkärit totesivat tämän väitteen perättömäksi jo 1920 -luvulla, mutta sitä esitellään edelleen biologian oppikirjoissa evoluution todisteena. Myös Darwin piti tätä väärinkäsitystä parhaana todisteena teorialleen.
Evolutionistit väittävät myös, että kaksi ihmisen kolmesta kuuloluusta olisivat kehittyneet matelijoiden leukaluista, jotka olisivat vähitellen vaeltaneet välikorvaan. Tähän näkemykseen liittyvät ongelmat on kuvattu kirjassa ’Evoluutio kriittinen analyysi’.
Raamatussa todetaan: ”Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit – milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi?” (Ps.94:8-9)
KUULEMINEN JA PUHUMINEN (Osa 2)
Mistä puhe, kieli ja kuulo ovat kotoisin?
Miten evolutionistit selittävät puhumisen ja kuulemisen ”kehittymisen”?
YLE Tiede-palstalla todetaan 14.4.2013: ” Etiopialaisapinan huultenmaiskuttelu voi valottaa ihmiskielen kehityksen alkuhämärää. Entä kuulo?: ”Varhaiset nelijalkaiset ryömivät maalle noin 375 miljoonaa vuotta sitten, mutta korvat niille kehittyivät vasta 100 miljoonaa vuotta myöhemmin. Sitä ennen ne kuuntelivat keuhkoillaan (HS tiede 6.2.2015).
Vahvistaako kokemusperäinen tutkimus, että näin on tapahtunut, vai onko kyseessä pelkkä tarinointi? Ylimalkaisten väitteiden asemesta on parempi tehdä johtopäätökset sekä koko järjestelmää että sen yksityiskohtia tarkastelemalla. Kokonaisuus ei toimi moitteettomasti ilman nerokkaasti suunniteltuja yksityiskohtia.
Miten esimerkiksi välikorvasta nenäonteloon kulkeva ilmastointikanava pidetään suljettuna sanoja muodostettaessa ja miten se saadaan auki nielaistaessa? Ratkaisu piilee kanavan muotoilussa. Siinä on eräänlainen jänteinen venttiili ja seinämä, se muistuttaa tynnyriä josta on pieni aukko sisäkorvaan.
Kaksi lihasta suorittaa puhumisen/nielaisun toiminnallisen eriytymisen. Kanava aukeaa vain 0,04 sekunniksi, mutta se riittää tasaamaan ilman paineen tärykalvon molemmin puolin. Sama lihas, joka avaa kanavan, on yhteydessä tärykalvoa pingottavaan lihakseen ja niillä on sama hermo.
Tämä lihas ’lukitsee’ kuuloluista vasaran ja näin estää sitä liikkumasta nielaistaessa. Tämän huomaa kun musiikkia kuunnellessa nielaisee. Nämä erittäin monimutkaiset rakenteelliset ja toiminnalliset ratkaisut edellyttävät älykästä suunnittelua ja nerokkaita teknisiä ratkaisuja. Evolutionistit väittävät, että kuuloluista kaksi olisivat vaeltaneet nykyiselle paikalleen matelijamaisen ”esi-isämme” leukaluusta. Miten ’välivaiheet’ olisivat mahtaneet toimia? Vai onko tämäkin pelkkää tarinointia?
Kuuloluut välittävät tiedon sisäkorvan nesteeseen. Siellä Cortin elin aistii jopa senttimetrin miljardisosan taajuisen värähtelyn (vastaa muutaman atomin kokoa). Tämä avaa ionikanavia ja välittäjäaineita lähetetään ”sähköisesti” eteenpäin. Määrätyt taajuudet vaikuttavat määrättyihin soluihin, mikä mahdollistaa äänimaiseman tulkinnan.
Mielenkiintoista on, että tärykalvon läpimitta on 17 kertaa soikeaan ikkunaan kiinnittyvää jalustinta suurempi. Tässä tieto siirretään ilman värähtelystä nesteen värähtelyyn, joka onnistuu vain tällä muuntokertoimella.
Järjestelmään on asennettu myös suojarefleksi. Jos kova ääni välittyy aivoihin, se aiheuttaa 0,004 sekunnissa refleksin, joka kiristää kuuloluiden lihakset ja estää aistinjärjestelmän vaurioitumista. Tällä voidaan myös vähentää matalien äänten aiheuttamaa haittaa keskusteltaessa. Tämä ilmiö vähentää myös oman puheen itselle aiheuttamaa häiriötä. Siksi oma puheesi ei haittaa luennon kuulemista samassa mitassa kuin naapurin puhe.
Äänen voimakkuus arvioidaan kolmella tavalla. Kun värähtelyn laajuus suurenee, kuulosolut ärsyttävät hermopäätteitä tiuhempaan ja ärsyke myös leviää ympäröiviin soluihin. Uloimmat solut ärsyyntyvät vasta kun värähtely saavuttaa suuren voimakkuuden ja tämä tiedottaa aivoille, että ääni on voimakas (lisätietoja kirjasta ’The Image of God’, Pekka Reinikainen).
Korva pystyy havaitsemaan triljoonakertaisen äänienergian ja miljoonakertaisen Cortin elimen tyvilevyn liikkeen laajuuden. Korva kuitenkin tulkitsee eron äänen voimakkuudessa noin 10 000 -kertaiseksi. Näin asteikkoa tiivistetään suuresti kuulojärjestelmän mekanismien avulla. Tämä mahdollistaa hyvin laaja-alaisen äänenvoimakkuuden arvioinnin. Ilman tiivistämismekanismeja se ei olisi mahdollista. Kipua aiheuttavan äänen ja vaimeimman äänen ero energiassa on 1 suhde miljoonaan miljoonaan (10^12). Mikään ihmisen mittauslaite ei pysty samaan (’The Wonder of Man’, Werner Gitt).
Simpukassa hiussolut suorittavat toisenkin hämmästyttävän toimenpiteen. Ne eivät ainoastaan ”vastaanota” ääntä vaan luovat ja vahvistavat sitä. Kun hyvin vaimeaa ääntä pitää vahvistaa, simpukka muuttaa sähköisiä signaaleja takaisin mekaanisiksi. Tähän tarvitaan prestin – nimistä valkuaisainemoottoria, joka synnyttää ylimääräistä liikettä, joka liittyy nestekalvon aaltoon. Ilman tällaista ’aktiivista vahvistinta’ hiljaisia ääniä ei kuultaisi.
Korvanlehtien avulla saadaan selville äänen tulosuunta. Vaakatasossa tämä selviää aikaerosta oikean ja vasemman korvan ärsytyksen välillä sekä ärsytyksen voimakkuuserosta. Tämän lisäksi on selvitettävä tuleeko ääni ylhäältä vai alhaalta. Korvanlehtien muoto muuttaa korvaan päätyvän värähtelyn laatua. Tuhansien sekunnin sadasosien erot riittävät äänen tulosuunnan määrittämiseen. Evolutionistien väite, että korvanliikuttajalihakset ovat surkastuma aikaisemmasta kehitysvaiheesta, perustuu tietämättömyyteen. Niiden liike pureskeltaessa auttaa irrottamaan korvavahaa. Lisäksi ne ylläpitävät korvanlehden verenkiertoa, sillä korvarustolla ei ole verenkiertoa. Lisäksi eräät ihmiset osaavat taitavastikin ”höristää korviaan”.
Kuuleva korva on hyvä esimerkki ihmiskehossa havaittavasta nerokkaasta teknisestä ongelmanratkaisusta. Siinä jokainen yksityiskohta on välttämätön, jotta koko järjestelmä toimii. Sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnon valinta eivät pysty tämän kaltaiseen suunnitteluun (Le Programme Homme, P. Rabischong, s.203). Kaikki tieto korvien rakenteesta, alkionkehityksen aikaisesta kokoonpano- ja solujen erikoistumisjärjestyksestä sekä toiminnan bio-ohjelmista on koodattu yhden hedelmöityneen munasolun DNA:n tietopankkiin. Kun mennään sukupolvesta seuraavaan ja munasolut kopioituvat, niihin kertyy haitallisia mutaatioita monituhatkertaisesti enemmän kuin ”hyödyllisiä” eikä valinta pysty niitä kaikkia poistamaan. Tämän vuoksi ihmiskunta kärsii peräti 30 000 sairaudesta. Jokainen joka haluaa, voi helposti ymmärtää, että langenneessa maailmassa ei voi elää ”miljoonia vuosia” ja ”kehittää uusia innovaatioita”. Evoluutio (mutaatiot+valinta) on mekanismi, joka ei luo uutta vaan vie kohti sukupuuttoa.
Evolutionistit väittävät edelleen sinnikkäästi, että ihmisen alkion- ja sikiönkehityksen kuluessa käydään läpi koko evoluutiohistoria kävelemään innostuneesta kalasta lähtien ja he ovat näkevinään ihmisellä kidusten aihioita. Mielenkiintoista on, että lääkärit totesivat tämän väitteen perättömäksi jo 1920 -luvulla, mutta sitä esitellään edelleen biologian oppikirjoissa evoluution todisteena. Myös Darwin piti tätä väärinkäsitystä parhaana todisteena teorialleen.
Evolutionistit väittävät myös, että kaksi ihmisen kolmesta kuuloluusta olisivat kehittyneet matelijoiden leukaluista, jotka olisivat vähitellen vaeltaneet välikorvaan. Tähän näkemykseen liittyvät ongelmat on kuvattu kirjassa ’Evoluutio kriittinen analyysi’.
Raamatussa todetaan: ”Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit – milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi?” (Ps.94:8-9)
