Kirjoittanut
Ylen tämän viikon keskusteludebatti uskonnon ja tieteen suhteesta lähtee hiukan ontuen liikkeelle. Tai jos tarkoitus oli räväyttää kärjekkäimmät mielipiteet heti silmille, niin ehkä avaus oli onnistunein mahdollinen. Toimittaja Venla Kokkonen hyökkää uskontoja vastaan sellaisella vimmalla, jolla vain kunnon ateistit kykenevät sen tekemään. Todisteluketju kumisee tyhjyyttään, mutta antaa asioita tuntemattomalla vaikutelman, että kristinusko lyötiin kerralla maan rakoon.
Uusimmissa Seurakuntalaisen blogikirjoituksissa on kaksi erinomaista vastausta tähän debattiin. Juuso Loikkanen osoittaa, että Kokkosen hyökkäys ei osu maaliinsa siinä, kun tämä väittää evoluutioteorian kumoavan kristinuskon luomisopin. Evoluutiolla ei ensinnäkään ole mitään sanomista maailman alusta ja toiseksi kehitysopin ei tarvitse olla lainkaan ristiriidassa raamatullisen luomis- ja ihmiskäsityksen kanssa. Ne painivat eri sarjassa, mutta eivät kumoa toisiaan. Loikkasen teksti kannattaa lukea.
Leevi Launonen tuo jutussaan kiintoisan, kirkkohistoriasta nousevan näkökulman uskon ja tiedon jännitteeseen. Hän peräänkuuluttaa sekä sydämen että järjen käyttöä ja korostaa, että kyseessä ei ole ristiriita vaan hedelmällinen vuorovaikutus. Hieno kirjoitus.
Minä tartun Venla Kokkosen siihen teesiin, jossa hän katsoo maailmassa esiintyvän pahuuden kumoavan Jumalan kaikkivaltiuden. Facebookissa joku esitti nasevan vastauksen, joka ei vielä ratkaise ongelmaa, mutta kertoo yhden näkökulman. Kuvassa nuori mies kysyi Jeesukselta, miksi tämä sallii, että maailmassa on niin paljon sotaa, köyhyyttä, nälänhätää ja epätasa-arvoa. Kuvan Jeesus vastaa: ”Mielenkiintoista… Ajattelin kysyä sinulta sitä samaa.”
Otan toisenkin naamakirjatasoisen vastauksen. Parturi kertoi kristitylle asiakkaalleen, että Jumalaa ei voi olla olemassa, kun hänen toimintaansa ei näy missään. Asiakas meni hiukan hämilleen, mutta ulos tultuaan näki oikein pitkätukkaisen miehen. Hän talutti tämän parturin eteen ja sanoi: ”Partureita ei voi olla olemassa, kun tällä miehellä on näin pitkä tukka.” Parturi nauroi ja sanoi, että ei se todista, ettei partureita olisi, vaan ainoastaan sen, ettei tämä mies ole käyttänyt parturia.” ”Niinpä niin”, tokaisi kristitty, ”Jumala kyllä on olemassa, mutta kaikki eivät käytä hänen palvelujaan.”
Venla Kokkosesta tuli ateisti, kun hänen kissansa kuoli. Jos Jumala olisi olemassa, hän ei voisi sallia tällaista. Aikuisempana hän päätteli, että ”jos Jumala on hyvä ja olemassa, ei maailma olisi näin kamala ja pelottava paikka elää”. Kysymys maailman pahuuden ja Jumalan hyvyyden välisestä ristiriidasta on tietenkin todellinen ja pintatasolla ristiriita tuntuu väistämättömältä. Kristillinen teologia on käsitellyt sitä kaksituhatta vuotta ja sitä ennen se esiintyy Vanhassa testamentissa esimerkiksi Valitusvirsien syvällisissä pohdinnoissa.
Katselemalla maailman pahuutta ja kärsimystä ei ole helppo vakuuttua Jumalan hyvyydestä ja kaikkivaltiudesta. Katselemalla Jumalan hyvyyttä ja kaikkivaltiutta maailman pahuus ja kärsimys alkavat näyttää, jos eivät ymmärrettäviltä, niin kuitenkin sellaisilta, joille voi löytyä selitys. Eikä aina löydy selitystä, mutta voi löytyä tarkoitus. Ilman pahaa ei olisi hyvääkään. Ja kuka on luonut maailmaan hyvyyden, kauneuden, merkityksen ja rakkauden? Sitä paitsi, Jumala on erikoistunut kääntämään pahan hyväksi. Tästä ei olisi vaikea kertoa lukuisia esimerkkejä. Mikä siis lopulta on pahaa ja mikä hyvää?
Jumalan kaikkivaltiudesta ja hyvyydestä ei selvitä muutamalla retorisella heitolla. Mieti siis vielä tätä: Jumalan Pojan tappaminen on yksi maailmanhistorian suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia. Mutta siitä tuli suurin mahdollinen siunaus ihmiskunnalle.
